Päättömät roomalaiset? Tekoälykuvauksia antiikin yhteiskunnasta

Tekoälyyn liittyvä tutkimus on selvästi kasvussa – ainakin rahoittajat näyttävät toivovan sitä lisää roppakaupalla.¹ Tekoälyä on tutkittu jo pitkään tietojenkäsittelytieteessä, laskennallisessa tutkimuksessa sekä niiden soveltavilla aloilla, kuten laskennallisissa yhteiskuntatieteissä. Tekoälyn ja kuvien suhteesta onkin jo tehty kriittistä tutkimusta, esimerkiksi Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa Anton Berg väitteli joulukuussa 2024 aiheeseen liittyen väitöskirjallaan ”Commercial image recognition representing religion”, jonka kirjallisuusluettelosta löytyy runsaasti muutakin tutkimusta aiheesta kiinnostuneille. Sen sijaan antiikintutkimuksessa tekoälyn hyödyntäminen ja tutkiminen on ollut vähäistä. Kuvatyökaluja on käytetty pääasiassa rikkinäisten mosaiikkien tai kolikkojen rekonstruoimiseen.

Sosiaalinen media kuitenkin pursuaa tilejä ja sivustoja, jotka hyödyntävät tekoälyllä luotuja kuvia. Niiden joukossa on myös tahoja, jotka käsittelevät antiikin maailmaa. Näiden tilien postaukset keskittyvät usein anekdoottimaisiin tietoiskuihin, joiden tarkoituksena on yllättää lukija ”jännittävällä” tiedolla antiikista, tai ne esittävät yleisiä näkemyksiä menneestä maailmasta – usein vahvistaakseen lukijan ennakkokäsityksiä ja näin kerätäkseen lisää tykkäyksiä ja näkyvyyttä. Koska sosiaalisen median algoritmit suosivat visuaalista sisältöä, tilit liittävät julkaisuihinsa kuvia, jotka ovat yhä useammin tekoälyn luomia. Nähtyäni useita tällaisia aloin pohtia, toistavatko tekoälyn tuottamat kuvat antiikin osalta vain tuttuja stereotypioita. Kuvissa sotilaat esiintyvät töyhtökypärissään ja rakennuksia koristavat jykevät pylväät. Päätin kokeilla, onko todella näin.

Testasin DeepAI:n kuvanluontityökalua AI Image Generatoria saadakseni selville, miltä antiikin yhteiskunta näyttää tekoälyn tuottamana – erityisesti, koska antiikin yhteiskuntaa kuvataan yleensä sanojen eikä kuvien avulla. Tein viisi kuvaa jokaisella valitsemallani kehotteella ja pidin asetukset oletuksina: model – standard ja style – text2image. Kehotteet olivat ”roomalainen yhteiskunta” (Roman society), ”antiikin kreikkalainen yhteiskunta” (ancient Greek society) ja ”muinainen yhteiskunta” (ancient society).

Halusin myös kokeilla, kuinka stereotyyppisiä tekoälykuvat ovat, joten loin kuvia kehotteilla ”roomalainen arkkitehtuuri” (Roman architecture), ”kreikkalainen arkkitehtuuri” (Greek architecture), ”muinainen arkkitehtuuri” (ancient architecture), ”roomalainen sotilas” (Roman soldier), ”kreikkalainen sotilas” (Greek soldier), ”antiikin kreikkalainen sotilas” (ancient Greek soldier) ja ”muinainen sotilas” (ancient soldier). Oletukseni oli, että arkkitehtuurikuvissa näkyisi pylväitä ja sotilailla olisi töyhtökypärät.

Kaikki tehdyt kuvat löytyvät Zenodosta, joka on yleinen tutkimusta varten luoto online-arkisto, jonka taustalla on Euroopan hiukkasfysiikan tutkimuskeskus CERN ja Eurooppa-neuvosto. Arkisto on muuten nimetty Zenodotoksen, Aleksandrian kuuluisan kirjastolaitoksen ensimmäisen johtajan (n. 280 eaa.), mukaan.

Arkkitehtuuri

Arkkitehtuurin osalta tulokset vastasivat odotuksiani: kaikissa kuvissa oli pylväitä, pilastereita, pilareita tai puolipylväitä – vaikka joskus tilanne jää tulkinnanvaraiseksi, kuten kuvassa 1. Roomalaista arkkitehtuuria esittävissä kuvissa näkyi muotoja ja rakenteita, jotka toivat mieleen temppelit, pylväskäytävät ja myös areenat tai teatterit. Niissä näytti olevan useita kerroksia, kun kreikkalainen arkkitehtuuri oli lähinnä yksikerroksista. Kreikkalaisen arkkitehtuurin kuvat muistuttivat osin Ateenan Akropoliin, Paestumin tai Sisilian temppeleitä – eli rakennuksia, jotka ovat monille tuttuja ja assosioituvat antiikin kreikkalaiseen arkkitehtuuriin (Kuva 2). Yhdessä kuvassa temppeliä muistuttavan rakennuksen päällä oli risti (Kuva 3), mikä ilahdutti antiikintutkijaa. Useinhan nimittäin juuri ne temppelit, jotka ovat säilyneet parhaiten, ovat pysyneet hyväkuntoisina, koska ne on myöhemmin muutettu kirkoiksi.

Kuvissa, jotka oli luotu kehotteella ”antiikin arkkitehtuuri”, oli enemmän vaihtelua kuin niissä, joissa käytettiin tarkempia määreitä kuten ”roomalainen” ja ”kreikkalainen”. Näissä kuvissa saattoi nähdä viittauksia myös Välimeren alueen ulkopuolisiin kulttuureihin – mikä muistuttaa siitä, että muinaisuutta on ollut muuallakin. Historiasta puhuttaessa suomen sana antiikki viittaa usein Välimerelle, mutta esimerkiksi englannin ancient on globaalimpi määrite. Silti jokainen näistä kuvista voisi yhtä hyvin esittää jotakin osaa kreikkalaisesta tai roomalaisesta maailmasta.

Kaikilla arkkitehtuuriin liittyvillä kehotteilla luoduissa kuvissa on lisäksi yksi yhteinen piirre: rakennukset näyttävät olevan kiveä. Valkoinen väri ei kuitenkaan ollut hallitseva, vaan kivien sävyt vaihtelivat kellertävästä ja harmaasta hieman oranssiin. Maaleja ja värejä, joita antiikin maailmassa käytettiin, ei kuvissa näkynyt. Kuvien värimaailma antaa vahvan vaikutelman raunioista. Yhdessä roomalaista arkkitehtuuria esittävässä kuvassa oli jopa havaittavissa vihertävästä muovista tehty turva-aita (Kuva 4), joka muistutti arkeologisten kaivausten käytännöistä, joissa tällaisia aitoja käytetään estämään pääsy vaarallisille alueille. Tekoälykuvissa muinainen arkkitehtuuri näyttää siis olevan rauniota – eikä rakennuksia, joissa elettäisiin.

Sotilaat

Sotilaiden osalta oletukseni ei toteutunut, sillä tekoälyn luomissa kuvissa ei näkynyt töyhtökypäriä. Tekoäly vaikutti jopa välttelevän pään kuvaamista: usein pää oli rajattu pois kuvasta, tai jos se oli näkyvissä, päähine tai kypärä eivät olleet kokonaan esillä.

Tekoälykuvissa antiikin kreikkalaisilla sotilailla ei juuri ollut suojavarustusta. Yhdellä sotilaalla on kilpi ja toisella ehkä jonkinlainen rintapanssari. Roomalaisilla sotilailla sen sijaan oli huomattavasti enemmän suojuksia: erilaisia ylävartalopanssareita, säärisuojia ja jopa polvisuojuksia. Kuitenkin vain yhdellä oli kilpi, ja sekin kuva vaikutti saaneen inspiraationsa uuden ajan alusta (Kuva 5). Vaikka roomalaiset sotilaat yhdistetään usein antiikkiin, heitä on ollut myös myöhemmillä aikakausilla, kuten tämä kuva muistuttaa.

Aseet olivat usein keihään tai lyhyemmän pitkänomaisen esineen – todennäköisesti miekan – kaltaisia. Joskus aseissa on hieman mielikuvituksellisempia piirteitä (Kuva 6). Kehotteella ”antiikin sotilas” tekoäly ei tuottanut yhtäkään kuvaa, jossa hahmo olisi selkeästi viitannut muinaiseen Kreikkaan tai Roomaan. Kuitenkin kaikissa kuvissa oli jotakin, joka saattoi liittyä antiikin Välimeren alueeseen.

Vain yksi niistä kuvista, joiden oli tarkoitus esittää muinaisia sotilaita, pyrkii jäljittelemään valokuvaa elävästä ihmisestä, nimittäin se, jonka varusteet näyttävät saaneen inspiraationsa uuden ajan alun kuvista (kuva 5). Tekoälyn luomat sotilaskuvat tuntuvat  yleensäkin olevan ikään kuin joko pienoismallimaisia figuriineja ja piirroksia tai imitoivan jopa keräilykortteja. Esimerkiksi roomalaisilla sotilailla on usein jalustat.

Mielenkiintoinen huomio oli, että vaikka en aluksi käyttänyt tarkentavaa määrettä ”antiikki” (ancient) Kreikkaan liittyvissä kehotteissa, kaikki arkkitehtuurikuvat viittasivat kauas menneisyyteen. Sotilaiden osalta näin ei kuitenkaan tapahtunut: kehote ”kreikkalainen sotilas” tuotti kuvia moderneista sotilaista, jotka ovat varustautuneet ampuma-aseilla. Selkeästi arkkitehtuurin yhteydessä ”kreikkalainen” viittaa automaattisesti antiikkiin, mutta sotilaiden osalta ei. Modernit sotilaat eroavat antiikin sotilaista kahdella tavalla: heillä on päät – kuva 7 muistuttaa jopa muotokuvaa – ja kuvat näyttävät jäljittelevän valokuvia elävistä ihmisistä, kun antiikin osalta kuvissa on veistoksia, figuriineja ja piirroksia. Tekoälykuvaus muinaisista sotilaista vaikuttaa siis olevan kirjaimellisesti päätön ja eloton, eikä valokuvan tarkka esitys muinaisuudesta.

Yhteiskunta

Jos antiikin arkkitehtuurin ja sotilaiden kuvaaminen osoittautui haastavaksi, ei ole yllättävää, että yhteiskunnan kuvaaminen – joka on abstraktimpi ilmiö – ei ole onnistunut yhtään paremmin. Arkkitehtuuri ja rauniot näyttävät olevan sopiva tapa yhteiskunnan kuvaamiseen: neljä kuvaa esittää pelkkää arkkitehtuuria – luonnollisesti pylväineen. Kaksi kuvaa kreikkalaisesta yhteiskunnasta ovat jopa yllättävän samanlaiset. Ne molemmat kuvaavat raunioita, joiden mallina on epäilemättä olleet kuuluisat kreikkalaiset temppelit (Kuva 8 ja 9).

Kreikkalaista yhteiskuntaa tekoäly kuvaa arkkitehtuurin lisäksi myös kivireliefeillä, joista yhdessä vaikuttaa olevan myös värejä, jotka voisi tulkita maaliksi. Roomalaista yhteiskuntaa kuvaavat teokset sisältävät yhdessä kuvassa veistoksia ja kahdessa kuvassa veistoksia ja ihmisiä yhdisteleviä hahmoja. Yleisesti antiikin yhteiskuntaa esittävistä kuvista löytyy myös reliefi ja yksi piirros reliefistä. Loput kolme kuvaa vaikuttavat jäljittelevän maalauksia, joissa on ihmishahmoja.

Kreikkalaisen yhteiskunnan kuvauksissa voi tulkita olevan miehiä, naisia sekä mahdollisesti yksi lapsi tai pienempi hahmo, joka saattaa myös kuvastaa alempaa yhteiskuntaluokkaa, kuten orjia. Kuvien hahmoissa ei kuitenkaan juuri ilmene selkeitä eroavaisuuksia, vaikkapa vaatetuksessa, jotka voisivat kuvastaa eri yhteiskuntaryhmiä. Roomalaisen yhteiskunnan tekoälykuvat vaikuttavat sen sijaan miesvaltaisemmilta. Vaikka joitakin hahmoja voisi tulkita naisiksi, sukupuoli jää niiden osalta epäselväksi.

Kuvassa 10 taustalla on kookas mieshahmo, jolla näyttää olevan enemmän vaatteita kuin muilla hahmoilla. Tämä kookas mies voisi olla korkeasta yhteiskunnallisesta asemasta, esimerkiksi keisari, orjanomistaja tai patronus, jonka klienttejä muut hahmot voisivat olla. Hänet voisi tulkita myös jumalaksi. Tämä on ainoa kuva, jossa voi havaita mahdollisen yhteiskunnallisen hierarkian. Muissa roomalaisen yhteiskunnan kuvissa ihmishahmot ja veistokset vaikuttavat olevan yhtä vähäpukeisia kuin tämän kyseisen kuvan alisteiset hahmot, eikä niissä esitetä selkeästi yhteiskunnan arvojärjestystä.

Mielikuvia antiikista

Tekoälyn luomat kuvat eivät lopulta ole kovin yllättäviä, vaikka osittain oletukseni meni pieleen. Antiikin arkkitehtuuria käsittelevissä esitelmissä ja kirjoissa kuvituksena toimivat juuri rauniot, mikä selittää, miksi tekoälyllä tuotetut kuvat muinaisesta arkkitehtuurista esittävät raunioita eivätkä esimerkiksi rakennusten rekonstruktioita. Antiikin sotilaiden osalta taas on havaittavissa erilaisten tietokone- ja lautapelien suosio. Sotilaiden kuvauksia on säilyneet esimerkiksi antiikin veistotaiteessa, mutta ne ovat yksinään riittämättömiä, kun tehdään peliin hahmoja – tarvitaan ainakin väriä. Antiikin sotilaasta saattaakin helposti tulla ensimmäisenä mieleen esimerkiksi tietokone- tai lautapelien hahmot, jotka luultavasti ovat vaikuttaneet siihen, miltä muinainen sotilas näyttää näissä kuvissa. Yhteiskunnan kuvaamisen osalta tekoälykuvat olivat kokeilussani hakoteillä. Vaikka ihmiset ovat keskeinen osa yhteiskuntaa, heitä ei löytynyt kaikista kuvista. Tämäkään ei ole yllättävää – itsekin puhuessani tai kirjoittaessani antiikin yhteiskunnasta usein esittelen kuvia rakennusten raunioista. Huomionarvoista on myös, että yksikään kuvista ei pyri selkeästi jäljittelemään antiikin seinä- tai vaasimaalauksia, vaikka näin olisi voinut kuvitella.

Tekoälyn kuvageneraattoreissa kehotetaan usein kuvailemaan mahdollisimman tarkasti, mitä haluaa. Kokeilin luomalla kuvan muinaisesta yhteiskunnasta, jossa ihmisten välinen hierarkia olisi näkyvissä. Kuvassa piti olla miehiä, naisia, nuoria ja vanhoja sekä eri yhteiskuntaluokkia, jotka voitaisiin erottaa toisistaan esimerkiksi vaatetuksen avulla (Kuva 11). Hierarkia ilmenee tässä kuvassa ennen kaikkea arkkitehtuurin kerroksellisuudessa, mutta muuten on vaikeaa erottaa eri yhteiskuntaryhmiä: kuka on vanhus ja kuka on orja?

Tarpeeksi tarkalla kuvailulla voi olla mahdollista luoda tutkijaa tyydyttäviä kuvia antiikin yhteiskunnasta, mutta on muistettava, että tällöin näkemys on pääasiassa tutkijan. Tekoäly toimiikin siis – ainakin vielä – lähinnä viestintätyökaluna. Sen avulla voimme välittää omia näkemyksiämme antiikista, mutta se ei suoranaisesti kykene luomaan uutta tietoa antiikista, vaan toisintaa pääasiassa vanhoja mielikuvia. Siitä kuitenkin on hyötyä, erityisesti antiikin jälkivaikutuksen tai myöhempien tulkintojen kartoittamisessa, sillä se muistuttaa meitä siitä, mitä projisoimme antiikkiin ja miten käsityksemme menneisyydestä muotoutuu.

Viite

1. Esimerkiksi: Suomen Akatemian NordForsk-haku: Responsible use of Artificial Intelligence -haku, Teknologiateollisuuden 100-vuotissäätiön haku tekoälyaiheisille lopputyöapurahoille ja Niilo Helanderin Säätiön 2025 apurahan hakualat.

Artikkelin otsikkokuva tehty DeepAI:n AI Image Generatorilla kehotteella ”artificial intelligence”.