“Miksi kutsua kahvia termillä ποτόν ἀραβικόν, kun καφέα on sekä oikeasti käytössä oleva sana, että myös luonnollisemman kuuloinen?” Federico Aurora istuu junan pöydän vastakkaisella puolella ja kertoo Hellenikon Idyllion -kesäseminaarien periaatteista mitä tulee puhutun klassisen kreikan uudissanoihin eli neologismeihin. Olemme parhaillaan – huhtikuisena päivänä vuonna 2025 – Brennersolan jylhissä maisemissa, ylittämässä Alppeja ja hivuttautumassa vähä vähältä kohti Italiaa. Meillä on runsaasti aikaa jutella klassisen kreikan opettamisesta ja puhumisesta, ja niiden yhdistämisestä, joka on eräs Federicon mieliaiheita. Hänen määränpäänään on vain muutaman tunnin kuluttua saavutettava Verona, josta hän jatkaa Bresciaan, kun taas itse suuntaan Anconaan, Kreikan-laivalle. Mutustelemme Münchenistä ostettuja Laugenbretzeleitä.
Viimeisten 10–15 vuoden aikana on alettu järjestämään muitakin muinaiskreikan puhumiselle omistettuja kesäkouluja ja seminaareja kautta maailman, mutta Hellenikon Idyllion on itse asiassa paljon enemmän kuin vain kreikanharrastajien kesäseminaarien tyyssija. Sen juuret ulottuvat 1980-luvulle ja Akhaian provinssin Aigiosta kotoisin olevan Andreas Drekiksen suunnitelmaan perustaa alueelle oma musiikille ja kulttuurille omistettu keskuksensa. Sopivan tontin hän löysi Korintinlahden rannalla, pienen niemen itäisellä puolella sijaitsevasta Selianitikan kylästä. Nykyasussaan Idyllion on laaja ja paratiisimaisen vehreä hedelmäpuiden, istutusten, majoitustilojen ja musiikkipaviljonkien tilkkutäkki, josta on alle 50 metriä rauhallisen kylän kapealle hiekkarannalle. Lisätietoja ja kuvia Idyllionista löytyy tästä linkistä: https://www.idyllion.eu/en/1-1_allgemeines.html
1990-luvun alussa joukko filologeja kehitteli ideaa järjestää klassisen kreikan puhumiseen keskittyvä tapaaminen klassisella maaperällä. Ensimmäiseksi opettajaksi löydettiin saksalainen filologi Thomas Fuchs, jolla kenties yleisemmän latinan puhumisen taidon lisäksi oli harrastuneisuutta klassisen kreikan puhumisessa. Fuchsin taidot liittyivät saksalaiseen kreikan opetuksen perinteeseen, jossa edelleenkin painotetaan jonkinasteista aktiivista muinaiskreikan taitoa. Tärkeänä inspiraationa tälle on varmaankin toiminut heidelbergiläinen professori Herwig Görgemanns, joka muiden tuotoksiensa ohella kirjoitti Griechische Stilübungen -harjoituskirjan yhdessä Manuel Baumbachin ja Helga Köhlerin kanssa. Fuchsin ja Drekiksen aloitteesta puhutun klassisen kreikan kesäseminaari asettui Selianitikan Idyllioniin, jossa Fuchs johti kesäseminaareja kolmen vuoden ajan. Hänen aikanaan kokoontumisissa oli selvä filosofinen yleissävy, sillä eräs Drekiksen alkuperäisen idean ulottuvuuksista oli pitää filosofisen keskustelun teema tiukasti yhteydessä klassisen kreikan puhuttuun käyttöön.
Kesäkuun 15. päivänä 1995 nämä filosofiset keskustelut keskeytyivät voimakkaaseen maanjäristykseen, joka aiheutti vakavia tuhoja Aigion alueella. Tästä järkyttyneenä, ja kenties muistaen myös sen miten Korintinlahden vedenalaisten tektonisten voimien aiempi ja kenties kuuluisin seuraamus vuonna 373 eaa. oli johtanut hyvin lähellä sijainneen kukoistavan Heliken kaupungin täydelliseen tuhoon, Fuchs ei enää halunnut vetää seminaaria. Vuodesta 1996 eteenpäin kokoontumisten vetäjäksi tuli Helmut Quack, muinaiskreikan opettaja Husum-Gymnasiumissa Schleswig-Holsteinissa. Näihin ensimmäisiin vuosiin sijoittui myös lähes paavilliselta kuulostava skisma, jolloin yhden vuoden ajan kaksi kilpailevaa kreikan kesäseminaaria järjestettiin Korintinlahden kahdella eri rannalla. Jakautuminen kesti kuitenkin vain vuoden, ja Quack ohjasti kokoontumisia melkein kymmenen vuoden ajan. Quackin jälkeen vetovastuu ei ole ollut yhtä vahvasti ja pitkäaikaisesti henkilöitynyttä: vuonna 2014 Stefano Pagliaroli otti pääasiallisen vastuun, ja Florian Feicht alkoi hoitaa järjestelyitä 2017.
Federico on Oslon yliopiston kirjastossa työskentelevä mykeneläisen kreikan asiantuntija ja kielten monitaituri, joka oppi Erasmus-vaihtonsa aikana ja sen jälkeen myös suomea. Tapasimme ensimmäistä kertaa Ateenassa instituuttityöni ja yhteisten ystävien kautta. Sittemmin Federico on myös ollut maata pitkin matkustamisen mentori, jolta olen saanut valtavan määrän tietoa ja inspiraatiota juna- ja laivareitteihin liittyen. Tällä kertaa käytin hyväksi pitkää junamatkaa haastatellakseni häntä klassisen kreikan käytöstä puhutun kommunikaation kielenä sekä kreikan ja latinan opettamisesta kommunikatiivisen metodin kautta. Tärkeimpänä puheenaiheena koko alkumatkan ajan oli Federicon säännöllinen ja pitkään jatkunut osallistuminen todella jännittävään ja vakiintuneeseen hankkeeseen: Selianitikan kylässä vuosittain järjestettävään kesäseminaariin, jossa kansainvälinen joukko harrastajia, filologeja ja monioppineita yrittää mahdollisimman kokonaisvaltaisesti käyttää klassista kreikkaa keskustelun kielenä.
Vuonna 2014 myös Federico saapui ensimmäistä kertaa Selianitikaan. Hän oli sattumalta huomannut maininnan Idyllionin klassisen kreikan kesäseminaareista etsiessään verkossa tietoa ja inspiraatiota tavoista, joilla hän voisi syventää oman muinaiskreikan lukemisensa sujuvuutta. Hänestä tuli seminaarien vakiojäsen, ja hän on uskollisesti palannut joka vuosi kylään lukuun ottamatta vuosien 2015–17 välistä katkosta. Hän on myös ottanut entistä enemmän järjestelyvastuuta vuosien varrella. Tätä nykyä hän kuuluu kesäseminaarien päävetäjiin, ja hänen omistautuneisuutensa konseptille on helppo huomata. Kun itse vierailin Selianitikassa kesällä 2023, sain seurata, kuinka Federico johti tekstinlukua ja keskusteluita kannustavasti, tarkasti ja ystävällisesti – tehden sinänsä varsin jännittävästä ja itsekriittisyyttä helposti ruokkivasta tilanteesta helposti lähestyttävän ja yhteisöllisen. Edes pandemia ei aiheuttanut täyttä katkosta seminaarin historiaan: vaikka osallistujia olikin vain neljä, mahdollistivat Idyllionin laaja puutarha ja avarat tilat sen, että kokoontuminen voitiin silti järjestää. Vuonna 2023 Federico myös järjesti ensimmäistä kertaa hiljaisempaan vuodenaikaan ajoittuvan ’talvi-Idyllionin’, jossa luettiin valikoima talveen liittyviä antiikin kreikkalaisia tekstejä. Ottaen huomioon kuinka tuona talvena Korintinlahden vedet olivat tammikuun alussa edelleen 20-asteisia, talviaikakin toiminee jatkossakin vallan mainiosti seminaarin ajankohtana.
Idyllionin perinteinen kesäkauden seminaari on yleensä kestoltaan noin kaksi viikkoa, ja osallistujat voivat liittyä mukaan sopivaksi katsomakseen ajaksi. Federico sanookin, että vaikka osallistuminen koko ajaksi olisikin varmasti immersion kannalta tehokkainta, on tämänhetkisten organisoijien mielestä parempi suosia joustavuutta. Seminaarin ’normipäivä’ koostuu yleensä kahdesta parituntisesta sessiosta, toinen ennen lounasta ja toinen iltapäivällä. Tyypillisesti sessioon kuuluu kyseisen seminaarin teemaan liittyvän antiikin tekstin ääneen lukua kreikaksi, sen jälkeen vapaata keskustelua tekstistä sekä siihen liittyvistä teemoista. Jotkut osallistujista myös jatkavat keskustelua klassiseksi kreikaksi pitkin päivää. Tähän mennessä seminaareissa on luettu muiden muassa Pausaniasta, Platonia, Pindarosta, Theokritosta, Herondasta, Aristofanesta, Hesiodosta, lyyrikoita, sekä valikoima historioitsijoiden esipuheita Herodotoksesta Zonarakseen. Seminaarin vetäjä tai vetäjät päättävät kulloisenkin vuoden kirjoittajan tai teeman hyvissä ajoin. Esimerkiksi vuosien 2024–25 talviseminaarin temaattinen valikoima kokosi yhteen tekstejä, joiden punaisena lankana oli rakastuminen, ja tämän vuoden kesäseminaarissa (9.–23.8.2025) luettiin Iliasta. Keskustelua käytiin kuitenkin klassisella kreikalla homeerisen sijaan!
Monesti Selianitikan kesäseminaareihin on kuulunut myös ekskursioita: Federico mainitsee taannoisen retken Ithakalle (joka on vain lyhyehkön lauttamatkan päässä) ja klassisesta draamasta nauttimisen Epidauroksen Asklepieionin teatterissa Athens–Epidaurus-festivaalin aikana. Osallistujien joukkio on joka vuosi hyvin kansainvälinen: saksalaisia, italialaisia, brittejä, irlantilaisia, amerikkalaisia, espanjalaisia ja skandinaaveja, ja myös sveitsiläisiä ja liechtensteinilaisia on ollut mukana. Idyllionissa on toistaiseksi majaillut vain suomalaisia muusikoita ja musiikinharrastajia – keskuksen toinen painopiste on aina ollutkin musiikissa – mutta sopii toivoa, että tiedon levitessä tämä asiantila korjaantuu lähivuosina. Seminaarin alkuvuosina osallistujakunta koostui etupäässä saksalaisista, mutta sittemmin italialaisista on tullut tärkeä osa demografiaa. Osaksi tämä johtuu varmasti siitä, että italialaisilla on ehkä kaikista eurooppalaisista parhaat perustaidot latinan ja muinaiskreikan suhteen liceo classico -järjestelmän takia. Federico on kuitenkin huolissaan tämän järjestelmän kyvystä kannustaa kielen sisäistämiseen parhaalla mahdollisella tavalla, ja hän osallistuu parhaillaan kielenopetukselliseen projektiin, jonka tarkoituksena olisi tukevoittaa klassisten kielten opiskelijoiden kielitaitoa uusien, kommunikaatiovetoisten metodien kautta. Tästä projektista voi lukea lisää tämän haastattelun toisessa osassa, joka julkaistaan Khelidonissa myöhemmin.
Kun aiheena on muinaisten kielten puhuminen elävänä käytäntönä, nousee usein esille kysymys anakronismeista ja neologismeista – teema, joka on pulpahtanut pinnalle säännöllisesti aina toisen sofistiikan ajasta ns. humanistikreikkaan asti, ja edelleenkin.[1] Kysyn Federicon mielipidettä näistä Selianitikan kesäseminaarien kontekstissa. Sen osallistujat jatkavat usein keskustelua klassiseksi kreikaksi jopa illallisella erinomaisessa Volos-tavernassa, vain kivenheiton päässä Idyllionista, eivätkä keskustelun aiheet tuolloin rajoitu ainoastaan päivällä luettuihin teksteihin. Federico sanoo havainneensa neologismeihin suhtautumisessa paljon yksilöllisiä eroja osallistujien kesken, ja että osaksi juuri tästä syystä seminaarin yleinen näkökulma näihin on varsin vapaa. Kuten tämän kirjoituksen alussa lainattu huomio kahviin viittaamisestakin jo kertoo, Federico ei näe paljoa järkeä uudissanojen tai vakiintuneiden ei-klassisten termien fanaattisessa valvonnassa tai välttelyssä. Toki neologismeja käytettäessä Federico muistaa ohjastaa seminaarilaisia klassisessa taivutusmorfologiassa. Kaiken kaikkiaan se, mikä häntä kuitenkin sanastoa paljon enemmän huolettaa, ovat syntaktiset käännöslainat ja vaikutteet nykykielten rakenteista. Mitä anakronismeihin tulee, Federico kertoo omana mielipiteenään, ettei ihmisten kokemus maailmasta ja elämästä ole perustavilta osiltaan muuttunut paljoa antiikista nykypäivään. Näin ollen elämänvaiheista, tunteista, kokemuksista ja mielipiteistä on yleensä varsin helppoa puhua tavoilla, jotka eivät tarvitse uusmuodosteita, tai edes johda anakronismeihin. Yleisinhimilliset puheenaiheet ovat usein myös ajattomia.
Tätä nykyä Idyllionin tulevaisuus on kuitenkin hieman auki hyvin inhimillisistä syistä. Andreas Drekis on vailla suoria perillisiä ja jo varsin iäkäs, ja vaikka ajatuksia on vuosien varrella heitelty Idyllionin muuttamisesta esimerkiksi jonkinlaiseksi säätiöksi, on näissäkin suunnitelmissa vaikeutensa. Vähävaraiset humanistinplantut eivät toki – onneksi! – ole Idyllionin ainoa tulonlähde. Esimerkiksi muusikkoryhmiä käy yhteisössä runsaasti: puutarhassa kaikuvat vähän väliä eri instrumenttien sävelet bouzoukista flyygeliin. Rahoituksen suhteen Idyllion on hyötynyt paljon myös Paideia Institute -organisaation pitkäaikaisesta kumppanuudesta: tämä amerikkalaisvetoinen järjestö pitää oman kreikankielisen kesäkoulunsa Selianitikassa. Kesäseminaarit muodostavat kuitenkin oman vahvan ja pitkän perinteensä omine vetäjineen, vaikka Idyllionin alkuperäisen perustajan ja puuhamiehen eläköityessä kesäseminaarien legendaarinen tyyssija itse voi ehkä kokeakin monia muutoksia. Toistaiseksi kuitenkin kesäisinä iltapäivinä voivat Selianitikan rantatiellä kulkevat paikalliset kuulla edelleen omalaatuisilla tavoilla ja lukemattomilla vivahteikkailla aksenteilla lausuttua oman kielensä varhaismuotoa. Melkein poikkeuksetta he joko höristävät korviaan, puistavat päitään, kohauttavat olkiaan, tai hymyilevät.
[1] Vrt. Aurora 2022, ’Spoken Ancient Greek and Latin Today: An Overview and Some Reflections’, Studia in honorem Vibeke Roggen, H. Lamers & S. Bär (eds.), Hermes Academic Publishing, Oslo,523–542; 535–38.
