Siro siveydenpuu

Kirjoitussarja ”Antiikin kasveja pohjoisen taivaan alla”, osa 7.

Kirjoitussarjassa helsinkiläinen antiikintutkija kohtaa kotikulmillaan ja arkielämässään kreikkalaisista ja roomalaisista teksteistä tuttuja kasveja sekä pohtii kasvien muinaisia ja nykyisiä käyttöjä ja kasveihin liitettyjä uskomuksia. Kirjoittaja työskenteli 2017–2022 Koneen Säätiön rahoittamassa tutkimushankkeessa ”Terveys, sairaus ja haurauden kohtaaminen antiikin ajattelussa”.

Siveydenpuun eli munkinsiveydenpuun (Vitex agnus-castus) erikoinen nimi kantaa yhä mukanaan antiikinaikaista uskomusta, jonka mukaan kasvi hillitsisi seksuaalisia himoja. Tämä uskomus on mukana myös kasvin tieteellisessä nimessä, jonka taustaa artikkelissa avataan. Siveydenpuun eri osilla oli antiikin lääketieteessä ja parannusperinteessä lukuisia käyttöjä, mutta kasvi yhdistettiin erityisesti lisääntymisterveyden ongelmien hoitoon.

Sitkeäoksainen pensas

Siveydenpuu on suunnilleen syreenin kokoinen pensas, jota tavataan yleisesti Välimeren alueella ja kasvatetaan koristekasvina myös luontaisen esiintymisalueensa ulkopuolella. Kasvi kukkii kesällä viehättävästi violetein kukinnoin, jotka muistuttavat hieman laventelin tai syreenin kukkatähkiä. Kukat voivat olla myös valkoiset. Koko kasvi tuoksuu miellyttävältä, ja sen tuoksua on verrattu salvian raikkaan yrttiseen aromiin. Kukista kehittyvät hedelmät puolestaan muistuttavat ulkonäöltään ja kuulemma myös maultaan pippuria.

Lääkekasvien asiantuntija Dioskorides (1. vs. jKr.) mainitsee, että siveydenpuu viihtyi erityisesti jokien ja purojen varsilla.[1]Dioskorides, De materia medica (”Lääkeaineista”) 1, 103. Teosta ei ole suomennettu. Platonin Faidros-dialogin kuuluisa keskustelu rakkauden sielua ylevöittävästä vaikutuksesta käydään jokirannan vilpoisessa ruohikossa paikassa, jossa keskustelijoita varjostaa plataanipuun ohella myös kukkiva ja tuoksuva siveydenpuu.[2]Platon, Faidros 230 b–d. Teos on ilmestynyt suomeksi Pentti Saarikosken kääntämänä. Dialogista käy tosin ilmi, että tällainen luonnonidylli oli Sokrateelle poikkeuksellinen ympäristö. Filosofi nimittäin poistui harvoin kaupunginmuurien sisältä, missä hän pystyi alati harjoittamaan kutsumustaan haastatella erilaisia ihmisiä, kun taas ”maaseutu ja puut eivät opettaneet hänelle mitään”.

Odysseus miehineen pakenee kykloopin luolasta. Theodoor van Thuldenin piirros, n. 1630. Kuvalähde Wikimedia Commons.

Muinaiskreikan kielessä siveydenpuulla oli kaksi eri nimeä: agnos ja lygos. Jälkimmäinen nimi, joka esiintyy jo Homeroksella, viittasi erityisesti kasvin notkeansitkeisiin oksiin, joita voitiin käyttää paitsi seppeleiden valmistamiseen, myös monenlaisiin sidontatarpeisiin ja punontatöihin. Kasvin latinankielinen nimi vitex juontuukin verbistä vieo, ”punoa”.[3]Vrt. Plinius vanhempi, Naturalis historia (”Luonnonoppi”) 24, 38. Teosta ei ole suomennettu. Juuri siveydenpuun taipuisat oksat tulevat Odysseuksen avuksi kuuluisassa Odysseian kohtauksessa, jossa sankari miehineen pelastautuu ihmissyöjäkykloopin luolasta.[4]Odysseia 9, 425–36. Teoksesta on julkaistu Otto Mannisen (1924), Pentti Saarikosken (1972) ja Paavo Castrénin (2016) suomennokset. Oksien avulla Odysseus sitoo miehet ja itsensä lampaiden kyytiin, niin että vangit pääsevät livahtamaan ulos samalla kun kyklooppi laskee karjansa laitumelle. Sidontamateriaalin Odysseus ottaa kykloopin vuoteesta, sillä elintavoiltaan kaikin puolin barbaarinen kyklooppi nukkuu yönsä yksinkertaisessa lehvävuoteessa. Kreikkalaisessa mytologiassa on muitakin tarinoita, joissa siveydenpuun oksat ovat ihmisen (ja joskus jumalien) alkukantainen väline luonnon hallitsemiseen ja haasteiden voittamiseen kekseliäisyyden ja kädentaidon avulla.[5]Ks. H. von Staden, ”Spiderwoman and the Chaste Tree: The Semantics of Matter”, Configurations 1, 1 (1993), 23–56 (erit. osa IV).

Puhtauden puu

Julma Polyfemos-kyklooppi ei ollut ainoa lehvävuoteen käyttäjä. Antiikin kirjoittajat kertovat, että ateenalaiset naiset levittivät siveydenpuun oksia vuoteekseen viettäessään Thesmoforia-juhlaa.[6]Esim. Plinius vanhempi, Naturalis historia 24, 38; Dioskorides, De materia medica 1, 103; Galenos, De simplicium medicamentorum temperamentis ac facultatibus (”Yksinkertaisten lääkeaineiden … Continue reading Tällä monipäiväisellä, syksyyn ajoittuvalla juhlalla kunniotettiin maanviljelyksen jumalatar Demeteriä, ja juhlamenojen tarkoituksena oli varmistaa maan, eläinten ja ihmisten hedelmällisyys tulevalle vuodelle. Ateenassa juhlaan osallistuivat vain kunnialliset aviovaimot. Lehtivuode rakennettiin ilmeisesti kodin ulkopuolelle, ja sillä lienee ollut useita merkityksiä: tarkoitus oli kenties muistuttaa yksinkertaisemmista ajoista ennen maanviljelyn alkamista, ja lehtivuode – samoin kuin juhlan aikana pidetty paasto – edusti arkirutiinien katkeamista, puhdistautumista ja pidättäytymistä, myös pidättäytymistä sukupuolielämästä aviomiehen kanssa. Antiikissa kuitenkin uskottiin, että siveydenpuulla oli erityinen kyky hillitä seksuaalista halua ja siten helpottaa juhlan vaatimaa pidättäytymistä. Tässä uskomuksessa vedottiin kasvin nimeen: siveydenpuuta tarkoittava sana agnos muistutti nimittäin läheisesti sanaa hagnos, ”pyhä” tai (siveellisessä mielessä) ”puhdas”.[7]Toinen antiikin etymologia yhdisti kasvin sanaan agonos, ”hedelmätön”. Kumpaakin selitystä pidetään nykyään virheellisenä. Ks. viitteessä 5 mainittu artikkeli. Tämä suosittu etymologia näkyy myös kasvin nykyaikaisessa tieteellisessä nimessä, jossa castus (latinan ”siveä”) selittää edeltävää kreikkalaissanaa agnus.

Siveydenpuun kukintoja. Kuva Wikimedia Commons.

Antiikin lääketieteilijät tunnistivat siveydenpuun himoja hillitsevän vaikutuksen. Galenos (100-luvun jKr. jälkipuoli) huomioi, että tämä vaikutus oli niin kasvin hedelmillä, lehdillä kuin kukillakin ja että se saavutettiin sekä nauttimalla kasvia sisäisesti että levittämällä sen oksia vuoteeseen.[8]De simplicium medicamentorum temperamentis ac facultatibus 11, 808. Galenos pitää siveydenpuuta vaikutukseltaan lämmittävänä ja kuivattavana. Lisäksi sillä on hänen mukaansa kyky poistaa … Continue reading Kyse ei tällöin ollut askeettisesta lehvävuoteesta, vaan kasvinosien ripottelemisesta tavanomaiselle makuusijalle. Erityisesti tällainen hoito oli tarpeen miehille, jotka kärsivät yöllisistä siemensyöksyistä. Siemennesteen ajateltiin sisältävän ikään kuin tiivistettyä elinvoimaa, joten sen tarpeeton menettäminen saattoi olla terveysriski. Yksi hoitolinja oli yön ajan lanteilla pidettävä lyijylevy, mutta siveydenpuu ja muut nukkujaa rentouttavat yrtit sopivat potilaalle, joka ei herkkyytensä vuoksi tällaista levyä sietänyt.[9]Galenos, De sanitate tuenda (”Terveyden vaalimisesta”) 6, 446. Teosta ei ole suomennettu. Myös naiset saattoivat kärsiä ”siemenvuodosta” (kr. gonorrhoia), siis tilasta, jossa siemeneksi tulkittua nestettä karkasi kehosta aiheuttaen yleistä heikkenemistä. Antiikin merkittävin gynekologi Soranos Efesoslainen (1./2. vs. jKr.) mainitsee siveydenpuun yhtenä tämän tilan hoidoksi sopivista lääkeyrteistä. Ylipäätään tilaa hoidettiin viilentämällä sukuelimiä ja estämällä kiihottumista, eikä potilas saanut esimerkiksi katsella kuvia kauniista vartaloista tai nukkua liian pehmeillä lakanoilla.[10]Soranos, Gynaecia (”Gynekologia”) 3, 45–46.

Siveydenpuu tunnetaan gynekologisena yrttinä jo hippokraattisissa kirjoituksissa. Hippokraattinen teos ”Naisten sairauksista” suosittelee siveydenpuuta hedelmättömyyden hoitoon sekä kohtuun jääneiden jälkeisten poistamiseen.[11]”Hippokrates”, De mulierum affectibus (”Naisten sairauksista”) 1, 75; 78; 46. Teosta ei ole suomennettu. Siveydenpuun hedelmistä ja viinistä tehty juoma taas edistää synnytystä ja maidontuloa,[12]Ibid. 1, 44 ja 77. ja sitä voidaan käyttää hoitamaan tilaa, jossa kohtu painaa sydäntä ja vaikeuttaa hengitystä: tätä tilaa kutsuttiin myöhemmin ”hysteeriseksi kuristumiseksi”.[13]Ibid. 2, 201. Siveydenpuun merkitystä antiikin gynekologiassa ei kuitenkaan pidä korostaa liikaa: gynekologisessa traditiossa tunnettiin lukuisia muitakin lääkekasveja, joiden monet sisäiset ja ulkoiset käytöt toistuvat kirjoituksissa vuosisadasta toiseen.

Lisääntymisterveys ei ollut suinkaan ainoa siveydenpuun käyttöalue. Plinius vanhempi (1. vs. jKr.) ja Dioskorides luettelevat kasville lukuisia muitakin käyttöjä. Siveydenpuu helpotti heidän mukaansa monien eritteiden tulemista, ja siten se lisäsi myös maidontuloa ja sai aikaan kuukautisvuodon. Toisaalta he tunnistivat siveydenpuun arvon kuumelääkkeenä ja monenlaisten iho-ongelmien helpottajana. Erityisesti kasvista oli heidän mukaansa apua myrkyllisten käärmeiden ja hämähäkkien puremissa sekä näiden eläinten karkotuksessa. Vuoteelle ripotellut oksat karkottivat siis vaarallisten himojen ohella myös vaarallisia eläimiä.

Perinne jatkuu

Siveydenpuuta ei nykyään tunnisteta lääkkeeksi, mutta ”ravintolisänä” sitä on kyllä tarjolla. Yleisin käyttöaihe ovat naisten hormonaaliset ongelmat: luontaistuotekaupoissa ja apteekeissa myytävän siveydenpuu-uutteen luvataan helpottavan kuukautisia edeltäviä oireita, säännöllistävän kiertoa sekä lievittävän vaihdevuosioireita. Ylipäätään siveydenpuuvalmisteiden vaikutusta kuvataan hormonitoimintaa ”tasapainottavaksi” ja jopa hedelmällisyyttä lisääväksi. Raskauden ja imetyksen aikana valmisteita ei kuitenkaan saa käyttää. Nämä käytöt ovat suoraa jatkumoa antiikin gynekologiselle traditiolle, mutta siveydenpuu on saanut tuekseen myös lääketieteellistä näyttöä: sillä on tutkimuksissa todettu olevan suotuisaa vaikutusta ainakin joihinkin hormonaalisiin oireisiin.[14]Verkossa on luettavissa esim. Euroopan lääkeviraston raportti siveydenpuun hyödyistä ja haittavaikutuksista: … Continue reading Siveydenpuun jauhettuja hedelmiä käytetään myös hevosten hormoniperäisiin käytösongelmiin.

Suomessa siveydenpuu ei menesty ulkona eikä sitä myöskään kasvateta huonekasvina. Yksi kasviyksilö elää Kaisaniemen kasvitieteellisen puutarhan Välimeri-huoneessa. Puusta näkee, että sitä on jouduttu leikkaamaan kovalla kädelle ahtaassa ympäristössään eikä kukintakaan ole siten kovin näyttävä, mutta kesäaikaan puhkeavat kukat tuovat yhtä kaikki tuulahduksen Välimereltä. Luontaistuotekaupan ja eläintarvikeliikkeen ohella siveydenpuun kuivattuja hedelmiä voi löytää maustekaupasta, sillä niitä käytetään antamaan ruoalle pippurimaista makua: kasvia onkin joskus kutsuttu ”munkinpippuriksi”. Maustekäyttö on nykyään harvinaista, mutta senkin juuret ovat antiikissa. Galenos mainitsee, että siveydenpuun hedelmää käytettiin ravintona sekä sellaisenaan että paahdettuna.[15]Galenos, De simplicium medicamentorum temperamentis ac facultatibus 11, 807.


Otsikkokuva: Siveydenpuu Kaisaniemen kasvitieteellisen puutarhan Välimeri-huoneessa. Kuva Marke Ahonen.

Sarjan kaikki osat tästä.

Alaviitteet

Alaviitteet
1 Dioskorides, De materia medica (”Lääkeaineista”) 1, 103. Teosta ei ole suomennettu.
2 Platon, Faidros 230 b–d. Teos on ilmestynyt suomeksi Pentti Saarikosken kääntämänä.
3 Vrt. Plinius vanhempi, Naturalis historia (”Luonnonoppi”) 24, 38. Teosta ei ole suomennettu.
4 Odysseia 9, 425–36. Teoksesta on julkaistu Otto Mannisen (1924), Pentti Saarikosken (1972) ja Paavo Castrénin (2016) suomennokset.
5 Ks. H. von Staden, ”Spiderwoman and the Chaste Tree: The Semantics of Matter”, Configurations 1, 1 (1993), 23–56 (erit. osa IV).
6 Esim. Plinius vanhempi, Naturalis historia 24, 38; Dioskorides, De materia medica 1, 103; Galenos, De simplicium medicamentorum temperamentis ac facultatibus (”Yksinkertaisten lääkeaineiden sekoituksista ja vaikutuksista”) 11, 808 (ei suom.)
7 Toinen antiikin etymologia yhdisti kasvin sanaan agonos, ”hedelmätön”. Kumpaakin selitystä pidetään nykyään virheellisenä. Ks. viitteessä 5 mainittu artikkeli.
8 De simplicium medicamentorum temperamentis ac facultatibus 11, 808. Galenos pitää siveydenpuuta vaikutukseltaan lämmittävänä ja kuivattavana. Lisäksi sillä on hänen mukaansa kyky poistaa ilmaa ja turvotusta, mihin Galenos kaiketi ajattelee sen seksuaalista halua hillitsevän vaikutuksen perustuvan. Useimmat Galenoksen tunnistamat antiafrodisiakat ovat nimittäin vaikutukseltaan viilentäviä.
9 Galenos, De sanitate tuenda (”Terveyden vaalimisesta”) 6, 446. Teosta ei ole suomennettu.
10 Soranos, Gynaecia (”Gynekologia”) 3, 45–46.
11 ”Hippokrates”, De mulierum affectibus (”Naisten sairauksista”) 1, 75; 78; 46. Teosta ei ole suomennettu.
12 Ibid. 1, 44 ja 77.
13 Ibid. 2, 201.
14 Verkossa on luettavissa esim. Euroopan lääkeviraston raportti siveydenpuun hyödyistä ja haittavaikutuksista: https://www.ema.europa.eu/en/documents/herbal-report/final-assessment-report-vitex-agnus-castus-l-fructus-revision-1_en.pdf.
15 Galenos, De simplicium medicamentorum temperamentis ac facultatibus 11, 807.
0 Comments
Inline Feedbacks
View all comments