Aristofaneen näytelmiä Lysistrate ja Rauha esitettiin säännöllisesti 1950-luvulta 1980-luvulle asti. Tässä kirjoituksessa pohdin, miksi nämä näytelmät olivat suosiossa juuri tuolloin.
Syväluotaukset
Naishallitus – ensimmäinen suomenkielinen Aristofanes-esitys
Antiikin näytelmiä on esitetty 1900-luvun alusta alkaen maailmanlaajuisesti enemmän kuin koskaan sitten antiikin ajan. Mitä antiikin komedioita Suomessa on esitetty, missä ja miten? Tässä tekstissä ja sen seuraavassa osassa käsittelen erityisesti Aristofaneen komedioiden esityksiä Suomessa.
Ei tilaa tasavallalle: klassillisen arkkitehtuurin, tilan ja kuvakielen muuttuva symbolismi (Osa 2/2)
Antiikin Rooma ja Kreikka ovat toimineet esimerkkeinä myös tilalle ja arkkitehtuurille Yhdysvalloissa. Konkreettiset esimerkit näyttävät kuitenkin olevan vahvasti Rooman keisarikaudelta eivätkä tasavallan ajalta. Silti ne nykyisin symboloivat meille demokratiaa, kuten National Mall osoittaa.
Ei tilaa tasavallalle: klassillisen arkkitehtuurin, tilan ja kuvakielen muuttuva symbolismi (Osa 1/2)
Demokratiasta ja tasavallasta keskusteltaessa tila jää helposti syrjään pohdinnoissa, vaikka sen rooli on ensiarvoinen kansanvallan toteutumiselle. Kansanvallalle ei ole omaa selkeää tilaansa, mutta jotkut kokonaisuudet saattavat nousta tähän symboliseen asemaan. Tunnetuimpana esimerkkinä National Mall -puistokokonaisuus Yhdysvaltain pääkaupungissa Washington D.C:ssä. Tämä läntisen demokratian keskus on täpötäynnä viitteitä klassiseen maailmaan.
Antoninusten rutto, koronavirus ja ksenofobia
Rooman valtakunta joutui vuonna 166 kasvokkain kauhistuttavan epidemian kanssa. Taudin saaneita piinasivat kuume, keuhkokuume, kurkunpään tulehdus, veren yskiminen sekä suoliston ja ihon erilaiset oireet. Kuolleisuus oli historioitsija Dion Kassioksen mukaan pahimmillaan jopa 2000 henkilöä päivässä, ja tämä pelkästään Rooman kaupungissa itsessään. Tämä artikkeli keskittyy epidemioiden sosiaaliseen puoleen ja ennen kaikkea niiden aiheuttaman muukalaisvihamielisyyden (ksenofobian) historiaan.
Ruttonuolia ja myrkyllistä ilmaa: antiikin tauteja ja tartuntoja
Miksi jotkin sairaudet tarttuvat, mutta terveys ei koskaan tartu, kysyy Aristoteleen koulun piirissä syntynyt teos Luonnontieteelliset ongelmat (Problemata).1 Napakoista kysymyksistä ja rönsyilevistä vastauksista muodostuva teos ei osaa antaa ilmiölle varmaa selitystä. Mutta kysymys ei ole millään muotoa tyhmä. Antiikki ei tiennyt mitään bakteereista eikä viruksista. Sairauksien voitiin havaita esiintyvän usein ryppäinä ja epidemioina, ja tätä […]
Itsenäisyyspäivän vastaanotolta Palatiumin keisarihoviin: antiikin roomalaisen ja nykysuomalaisen juhlapukeutumisen samanlaisuus
Munaisen Rooman miesten pukeutumisella ja nykysuomalaisella miesten pukeutumisella ei vaikuta nopealla vilkaisulla olevan juurikaan mitään yhteistä. Roomalaisen tunnetuin ja näkyvin vaatekappale oli valkoinen toga. Suomalaisen miehen ehkä tunnusomaisin asuste on lopulta tumma puku, vaikka voisi myös väittää, ettei sen käyttö ole niin yleistä kuin monissa muissa länsimaissa. Eroista huolimatta aion tässä kirjoituksessa osoittaa, että näiden kahden eri asun välillä on varsin suuri symbolinen ja funktionaalinen yhteys, minkä vaikutus säteilee myös molempien aikakausien ja yhteiskuntien naisten pukeutumiseen.
Ajoittamisen vaikeudesta – tuhoutuiko Pompeji elokuun vai lokakuun 24. päivänä 79 jaa.?
Päivämäärästä on kiistelty jo 1700-luvulta lähtien, ja todistusaineistoa on esitetty sekä loppukesän että myöhemmän syksyn puolesta. Debatissa on käytetty niinkin erilaisia aineistoja kuin kirjalliset lähteet, rahat, tuhoutuneilta alueilta löytyneet kasvinjäänteet, vainajien vaatetus sekä sääolosuhteet purkauksen
aikana. Kussakin aineistossa on ajoittamisen kannalta vahvuuksia ja heikkouksia. Lisäksi voidaan kysyä, onko parin kuukauden erolla oikeastaan mitään merkitystä?
Hämärän rajamailla – kurkistus roomalaisiin makuukamareihin
Mitä historiallinen unitutkimus voi antaa nukkujille näinä aikoina? On tärkeää tarjota tutkittua tietoa menneisyyden nukkumiskäytännöistä, etenkin silloin kun keskustelu kääntyy tunteita kuumentaviin aiheisiin, joissa historiallisia käytäntöjä käytetään surutta perusteina – usein ilman tietoa historiallisista käytännöistä (tällaista saattaa nähdä vaikkapa lasten parhaita nukkumiskäytäntöjä koskevassa keskustelussa). Tarkoituksena ei ole jäljitellä menneisyyttä vaan tuottaa tietoa päätöksenteon tueksi. Tutkimalla eri nukkumiskulttuureja voimme päästä myös niiden haitallisten ajatusrakennelmien jäljille, jotka estävät hyvän levon.
Etniset stereotypiat antiikissa, osa 3: Mihin barbaarit kelpaavat?
Antiikin etnisiä stereotypioita tarkastelevan juttusarjan kolmannessa ja viimeisessä osassa tarkastellaan sitä, kuinka maailman kansojen ja ihmisryhmien kirjo voitiin esittää Rooman valtakuntaa hyödyttävänä tekijänä, ja jopa kirjaimellisesti maailmanvallan merkkinä. Eri ihmisryhmien ominaisuuksista puhuttiin ja kirjoitettiin vahvan essentialisoivasti, niin että samoilta alueilta peräisin olevien henkilöiden hengenlahjat ja fyysiset piirteet tavattiin käsittää seurauksena kyseisen alueen luontaisista oloista, ja näin ollen niiden ajateltiin olevan historiallisen muutoksen tuolla puolen. Tällä tavalla ideologisesti jähmettyneessä muodossa esitetty valtakunnan alamaisten inhimillinen potentiaali oli mahdollista ’optimoida’ hyödyttämään Roomaa parhaalla mahdollisella tavalla. Artikkeli sisältää myös kaikkiin kolmeen osaan liittyvän kirjallisuuslistan.