Plautuksen Puunilainen-komedian jekut eivät jääneet Hannon tunteikkaaseen puuniksi pidettyyn puheeseen (ks. Plautus ja puunin kieli, osa 1). Plautus hyödyntää puuninkielistä replikointia komediassaan myöhemminkin, etenkin sanaleikeissään. Puunin kielen pohjalta latinaksi väärin kuullut sanat aiheuttavat erittäin isoja haasteita kääntäjälle. Onneksi osa puunista on käännetty latinaksi ilman mitään kaksimielisyyksiä, mutta mukana on myös vitsejä, joiden tulkitseminen jollain muulla kielellä kuin latinalla on jotakuinkin mahdotonta. Käännöskukkaset puunista latinaan osoittavat myös, että Puunilainen sisältää runsaasti Plautuksen omaperäistä kielellistä leikittelyä, vaikka se perustuukin kadonneeseen kreikkalaiseen näytelmään Karkhedonios. On selvää, että tämän näytelmän sisään puunin kieli on ikään kuin leivottu pysyväksi elementiksi eikä sitä voi mitenkään suomennoksessa sivuuttaa, ettei Plautuksen alkuperäinen ajatus saisi liian vapaita tulkintoja. Puunista ei eroon päästä ja jotakin sille pitää tehdä.
Orja Milphio kääntää puunista
Agorastocleen noheva orja Milphio esiintyy puunia osaavana tulkkina heti Hanno Karthagolaisen kohdattua Agorastocleen orjineen puheensa jälkeen. Karthagossa syntynyt Agorastocles ei osaa puunia, koska hänet ryöstettiin jo lapsena orjaksi ja vietiin pois Karthagosta, joten hän on riippuvainen Milphion tulkkauksesta. Hannon ja Milphion lisäksi puunia puhuvat orjatar Giddeneme ja tämän poika (riveillä 1141-2). Mielenkiintoisena yksityiskohtana tässä on se, että näytelmän tapahtumapaikka on Kalydon Aitoliassa eikä Rooma, joten paikallinen kieli on oletettavasti kreikka. Puunilaissotien aikaan kreikkalaiset kaupunkivaltiot olivat Makedonian hallinnassa ja aluksi liittoutuneina Karthagon kanssa, mutta Plautuksen aikoihin ainakin ateenalaiset halusivat jo Rooman liittolaisiksi.[1]Ks. Richwagen, 2015. Huolimatta kuvitellusta helleeniympäristöstä silti juuri latinan ja puunin vuorovaikutus on tässä näytelmässä keskeisessä roolissa. Riviltä 994 alkaen Milphio juttelee aluksi niitä näitä mukavia Hannon kanssa ja tulkitsee keskustelut Agorastocleelle:
Milphio. Avo. Quoiates estis aut quo ex oppido?
Hanno. Anno byn Mytthymbal le Udradait anech.
Agorastocles. Quid ait?
Milphio. Hannonem se esse ait, Carthaginiensis Mytthumbalis filium.
Dialogi on helppo suomentaa, koska tässä kuulostellaan vain kuulumisia ja koska Milphio kääntää oikein. Tässä ei puunia ole pakko kääntää, koska käännös tulee heti latinaksi. Näin ollen latinan kääntäminen riittää:
Milphio (tervehtii puuniksi). Auo! Keitä te olette tai mistä kaupungista?
Hanno (vastaa puuniksi). Anno byn Mytthymbal *Carthadati* anech.
Agorastocles. Mitä hän sanoo?
Milphio. Sanoo olevansa Hanno Mytthymbalin[2]Mytthymbal = ”Jumalanlahja”. poika Karthagosta.
Tähtien väliin edellä merkitsemäni sana, *Carthadati*, on ongelmallinen kohta, jota on tulkittu eri tavoin. Uudemmissa käsikirjoituksissa Hanno sanoo olevansa bechaedre, jonka muinaisten seemiläisten kielten tutkija Charles Krahmalkov (1970) lukee aedrebeth ja arvelee Hannon sanovan: ”Olen hadrumetumilainen.” Klassisten kielten tutkija Wilhelm Studemundin muistiinpanoista (1889) taas voimme lukea, että Ambrosiuksen palimpsestissa Hanno kertoo olevansa Udradaitista, minkä nimistä kaupunkia ei kuitenkaan antiikista tunneta, joskin tässäkin on mahdollista kuulla kaupungin nimi Hadrumetum. Seemiläisten kielten tutkija Paul Schröder (1869) ja klassisten kielten tutkija Wolfgang De Melo (2012) ovat ratkaisseet asian siten, että Udradait on vain pahoin korruptoitunut muoto sanasta Kartadati (”karthagolainen”). Tätä tulkintaa tukee myös Plautuksen latina. Suomennokseen olen siis lukenut sanat bechaedre ja udradait sanana Carthadati.
Milphio kuulee puunin latinaksi
Kun Hanno alkaa puhua vähän ikävämmältä kuulostavia asioita, Milphion yllättävä ratkaisu on riviltä 1014 alkaen ryhtyä tulkitsemaan puunin kielen sanoja ikään kuin latinan sanoina. Näin hän loihtii alkuperäisestä puunista hullunkurisia käännöskukkasia latinaksi.
Hanno. Lech lachannani limini chot!
Agorastocles. Quid nunc ait?
Milphio. Ligulas, canalis ait se advexisse et nuces. (…)
Agorastocles. Mercator, credo, est.
Hanno. Assam!
Milphio. Arvinam quidem!
Hanno. Lech lachannani limini chot! [”Menkää pois tieltä!”]
Agorastocles. Mitä hän nyt sanoo?
Milphio (valehtelee). Kauhoja sanoo tuoneensa sekä putkia ja pähkinöitä. (…)
Agorastocles. Lienee siis kauppias.
Hanno. Assam! – [”Pannuunpantava!”]
Milphio. Asia on pihvi. Vieläpä rasvainen!
Vaikuttaa siltä, että Milphio kuulee Hannon lausuman puunin Lik lakannaan limnii koot tms. Sitten hän tulkitsee kuulemansa mielessään latinaksi Ligla canalim nuces. Latinan nuces lienee ääntynyt [nyykees], joten ero puunin foneemeihin /nii koot/ ei ole kovin suuri. Milphion seuraava reaktio selittyy vain siten, että hän luulee kuulevansa maininnan pihvistä. Puunin sana assam tarkoittaa syyllistä, mutta latinassa pihviä. Pihviä tarkoittava latinan sana assum on normaalisti neutri ja sellaisena se esiintyykin sanaleikissä tämän saman näytelmän rivillä 279 [adsum = ”olen tässä”]. Tällaisen dialogin tarkkakin suomentaminen on mahdollista, mutta puunin ja latinan yhteispeli menetetään. Se ei kuitenkaan käytännössä haittaa, koska tässä on lopulta kyse vain puujalkavitseistä, joita Plautus on laittanut Milphion repliikkeihin yleisöä viihdyttääkseen. Vaikka tällä lailla käännettynä suomennos kadottaa nyanssit, lopputulos on silti yhtä järjetön kuin alkuperäinen dialogi.
Latinaksi kuultu puuni suomeksi?
Edellä huomasimme, että latinan lisäksi puunin ja väärin kuullusta puunista syntyneen latinan voi kääntää suomeksi ongelmitta eikä menoa haittaa ollenkaan, vaikka nyansseja menetettäisiinkin. Mutta entä jos puunilla on tärkeä rooli välitettäessä viittauksia muuhun antiikin kirjallisuuteen? Seuraavassa on yhtymäkohta roomalaisen historioitsijan Titus Liviuksen (k. 17 jaa.) teokseen Ab urbe condita. Plautus ei voinut tuntea Liviuksen teoksia, mutta hän viittaa samaan tarinaan kuin Livius ja käyttää vielä melko samanlaisia sanavalintoja. Tarina Turnuksesta on epäilemättä ollut jo Plautuksen aikaan Roomassa tunnettu ja siitä lienee ollut myös kirjallisia tietoja. Liviuksen mukaan (AUC 1,51) rutulien kuningas Turnus upotettiin Albanojärven lähellä olevaan lähteeseen, jonka suojelusnymfi oli nimeltään Ferentina. Uhri nakattiin pää edellä lähteen silmään, joka suljettiin korikannella (cratis). Loppu varmistettiin kasaamalla kiviä päälle. Livius kertoo asiasta näin: deiectus ad caput aquae Ferentinae crate superne iniecta saxisque congestis mergeretur (”heitettiin ja upotettiin Ferentinan veteen ja päälle laitettiin korikansi sekä kasa kiviä”). Plautus viittaa rivillä 1025 samaan tarinaan käyttämällä puunin kieleen perustuvaa sanaleikkiä:
Hanno. Mu phonnim si corathi?
Milphio. Hem, cave sis feceris quod hic te orat.
Agorastocles. Quid ait aut quid orat? Expedi.
Milphio. Sub cratim uti iubeas se supponi atque lapides inponi multos, ut sese neces.
Hanno. Mu phonnim si corathi? [”Noinko sinä muistelet puunin sanoja?”]
Milphio. Öhöm, älä vain toimi niin kuin hän pyytää.
Agorastocles. Mitä hän sanoo tai pyytää? Selitä.
Milphio (sepittelee). Että käskisit panemaan hänet korikannen alle ja tappamaan kasaamalla kiviä päälle.
Tutkijoiden näkemykset Hannon puuniksi lausumista sanoista poikkeavat toisistaan. Wolfgang De Melo seuraa tässä seemiläisten kielten tutkija Maurice Sznyceria nähden saman lauseen kuin Hannon pitkän puheen alussa: si corathi [”joita kutsun”], joten De Melon tulkinnan mukaan Hanno sanoo: ”Nuo eivät ole puunilaisia, joita kutsun.” Charles Krahmalkov taas tulkitsee, että tässä Hanno vain tiedustelee Milphiolta, muistaako tämä puunia.[3]Ks. Sznycer 1965; Krahmalkov 2001; De Melo 2012. Ongelmallisin ilmaus on si corathi, jota ei ole saatu tulkittua täysin varmasti. Se voi tarkoittaa kunnioittamista, mitä tulkintaa myös Plautuksen latina tukee Hannon pitkän puheen alussa. Se voi kuitenkin tarkoittaa myös muistamista tai kutsumista. Alun mu voi olla joko kielto- tai kysymyspartikkeli. Sana phonnim voi tarkoittaa sekä foinikialaisia että puunin kieltä. Koska tutkijat eivät ole tätä kohtaa tyhjentävästi ratkaisseet, suomennoksessa on yhdistetty Krahmalkovin, De Melon ja Sznycerin arvelut vapaaksi tulkinnaksi siitä, mitä Hanno voisi tässä kohtaa yhteyden perusteella sanoa, vaikka se voi mennä väärin. Krahmalkovilta otin merkityksen ”muistaa”, ja sanan phonnim tulkitsin tarkoittamaan puunin kielen sanoja eli puunin kieltä. De Melon ja Sznycerin tulkinta ilmaukselle si corathi on tässä otettu huomioon siten, että kutsumisella viitattaisiin sanojen esille kutsumiseen omasta muistista. Näin heidän tulkintansa yhdistyy Krahmalkovin tulkintaan puunin kielen osaamisesta. Hanno ryhtyy seuraavaksi puhumaan latinaa ilmeisen turhautuneena siihen, että Milphio tekee puunista latinaan virheellisiä käännöksiä. Hanno siis todistaa ymmärtävänsä latinaa, joten Milphiolle ja Agorastocleelle selviää, että Hanno oli juksannut heitä puhumalla pelkkää puunia. Dialogi jatkuu tämän jälkeen siten, että Hanno selvittelee latinaksi, mitä Milphio ja Agorastocles mahdollisesti tietävät hänen tyttäristään. Puuninkielisten repliikkien oikeinkirjoitus on korjattu De Melon mallin mukaan, ja De Melolta myös on ajatus ”nuoko ovat puunilaisia [sanoja]”, vaikka De Melo itse tarkoittaa sanalla phonnim puunilaisia ihmisiä. Tässä puunin mu phonnim si corathi kuulostaa tunnistettavasti latinalta: Milphio kuulee sanat me poni sub cratim (”laittaa minut korin alle”) ja sepittelee tulkinnan, että Hanno puhuisi teloittamisesta. Tässä Milphiolle antamassaan repliikissä Plautus kertoo teloittamisesta korikannen ja kivien alle hyvin samaan tapaan kuin Livius. Puunin phonnim si corathi ja latinan poni sub cratim saavat tekstissä tärkeän roolin, koska juuri niihin perustuu se, että kuulijoille muodostuu mielleyhtymä tarinaan Turnuksen teloittamisesta. Tätä mielleyhtymää ei pysty välittämään suomalaiselle yleisölle, joten vitsi taustoineen on selitettävä erikseen. Puunia ei muutenkaan voi sivuuttaa, koska tarinan olennainen piirre on se, että mukana seikkailee useita puunia puhuvia hahmoja. Hanno taas puhuu karthagolaiseksi hyvin latinaa ja tuntee jopa roomalaista lakia.
Plautuksen Puunilainen-komedian suomentaminen on ollut jännittävä ja haastava matka puunin kieleen, jota tunnetaan puutteellisesti, vaikka sitä onkin voitu lähestyä muiden seemiläisten kielten (etenkin heprean) kautta.
Kirjoitus perustuu 14.10.2021 Koneen kamarilla antiikin draaman suomennoshanketta esittelevässä tilaisuudessa pitämääni esitelmään. Kiitos Tua Korhoselle ja Marja Vierrokselle korjaus- ja täsmennysehdotuksista. Marja Vierrokselle kiitos myös kuvien hankinnasta ja kuvateksteistä.
Plautuksen näytelmistä on pian tulossa sarja suomennoksia Teoksen kustantamana osana laajempaa antiikin draaman suomennoshanketta. Ensimmäiset Plautuksen näytelmät ilmestyvät suomeksi vuonna 2023 Arto Kivimäen ja Sami Janssonin laatimina käännöksinä. Näytelmä Puunilainen ei kuitenkaan ehdi mukaan ensimmäiseen niteeseen.
Plautus ja puunin kieli, osa 1.
Lähteitä
Plautus. Poenulus. Codex Ursinianus. Bibl. Apost. Vat. https://digi.vatlib.it/, Vat.lat.3870, 198r-221r.
De Melo, Wolfgang (2012). Plautus: The Little Carthaginian, Pseudolus, The Rope. Loeb Classical Library. London: Harvard University Press.
Krahmalkov, Charles R. (1970). ”The Punic Speech of Hanno”, Orientalia 39, No. 1, 52-74.
Krahmalkov, Charles R. (2000). A Phoenician-Punic Dictionary. Leuven: Peeters Publishers & Department of Oriental Studies.
Krahmalkov, Charles R. (2001). A Phoenician-Punic Grammar. Leiden: Brill.
Richwagen, Nick (2015). ”Athens and the Greek World”, Seventh Coalition, History, https://seventhcoalition.org/2015/08/15/hello-world/ (luettu 20.10.2022).
Schröder, Paul (1869). Die Phönische Sprache – Entwurf Einer Grammatik. Halle, Verlag der Buchhandlung des Waisenhauses.
Studemund, Guilelmus (1889). T. Macci Plauti fabularum reliquiae Ambrosianae, codicis rescripti Ambrosiani apographum. Berolini apud Weidmannos.
Sznycer, Maurice (1965). Les passages puniques en transcription latine dans le Poenulus de Plaute. École pratique des hautes études. 4e section, Sciences historiques et philologiques. Annuaire 1965-1966. 1965. pp. 515-519.
Artikkelikuva: Tragedia- ja komedianaamiot roomalaisessa mosaiikissa 2. vuosisadalta eaa. (Palazzo Nuovo, Capitoline Museums). https://www.worldhistory.org/image/2329/theatre-masks-roman-mosaic/