Kirjoitussarja toisessa osassa käsitellään fysiognomiaa ja ilmastokäsityksiä etnisten stereotypioiden pohjana ja pohditaan missä määrin antiikin aikana esiintyi rasismia tai proto-rasismia.
Syväluotaukset
Etniset stereotypiat antiikissa, osa 1: Cicero, perusroomalainen?
Kotimaista ja kansainvälistä mediaa seuratessa ei kulu lähes päivääkään etteikö antiikin etnistä diskurssia ja stereotyyppejä tutkivan historioitsijan silmään osuisi väitteitä jotka muistuttavat retoriikkansa tai diskriminoivan sisältönsä puolesta kreikkalaisessa ja roomalaisessa kirjallisuudessa esiintyviä muotoiluita. Samaan aikaan monissa EU:n jäsenvaltioissa on julkisessa keskustelussa nostettu esiin usein perin heppoisin perustein ja ilmiselvän tarkoitushakuisesti vertailuita ’Rooman valtakunnan tuhon’ ja […]
Delfiineistä ja ihmisistä
Klassisessa kreikkalaisessa maailmankuvassa delfiini on merellinen vastine sille, mitä vapaasyntyinen ihminen on kuivalla maalla: erityislaatuinen olento, jonka ristiksi on annettu moraali ja oikeudentunto.
Aristoteles 2400 vuotta
Inhimillinen hyvä on sielun toimintaa hyveen mukaan, ja jos hyveitä on useita, parhaimman ja täydellisimmän mukaan. Edelleen näin tulee tapahtua koko elämän ajan, sillä yksi pääsky (χελιδών) ei tee kevättä eikä yksi päivä. (Aristoteles, Nikomakhoksen etiikka 1.7, 1098a16–19)
Turms, yhä kuolemattomampi
Kun on tarpeeksi innostunut, on tarpeeksi hyvä. Silloin muitakin kiinnostaa kuunnella, mitä sanottavaa sinulla on. Hyvän tutkijan tunnusmerkki ei ole muodikkaiden aiheiden tai uusimpien pedagogisten suuntausten täydellinen hallitseminen, vaan intohimo tietoon, aito kiinnostus omaa tutkimusalaansa kohtaan. James Clackson täyttää nämä tunnusmerkit täydellisesti. Helsingin esitelmässään Clackson käsitteli kreikan asemaa Italian historiallisissa kielissä, ja esitteli mm. uuden etymologian suomalaisten hyvin tuntemalle Turmsin nimelle.