Sijaisnäyttämö? Antiikin kulttuuri äärioikeiston käytössä

Natseja antiikissa?

Antiikin historian, klassisten kielten ja antiikin kulttuurin tutkijana ei voi olla ollut huomaamatta että antiikin kulttuuri on saanut ystäviä yllättävältä taholta, äärioikeistosta. Mutta heidän näkemyksensä antiikista on varsin erikoinen, vaikka sillä onkin yhtymäkohtia ammattitutkijoidenkin esittämiin lausumiin. Jos vaikka apurahaa hakeva tutkija saattaa tutkimuksensa merkitystä korostaakseen sanoa, että antiikin maailmassa ovat länsimaisen sivistyksen juuret, äärioikeiston tulkinta tästä on nähdä tämä todisteena valkoisen eurooppalaisen kristityn ylivertaisuudesta muihin nähden. Tätä äärioikeiston antiikkinäkemystä on tutkittu Yhdysvalloissa erityisesti vuoden 2017 Charlottesvillen mellakoiden jälkiselvittelyissä, mutta Euroopassakin sitä on havainnoitu vaikkapa Kreikan äärioikeistolaisen Kultainen aamunkoitto -puolueen yhteydessä sekä erilaisten identitaariliikkeiden liepeillä. Identitaariliikkeiksi kutsutaan sekä Euroopassa että Yhdysvalloissa toimivia enimmäkseen etnonationalistisia toimijoita, joihin  usein liitetään valkoisen ylivallan kannatus ja vihamielinen suhtautuminen maahanmuuttoon.[1]Tästä on mm. viimevuotinen kirjoitus, Naoíse Mac Sweeney et al.: https://www.researchgate.net/publication/333261500_CLAIMING_THE_CLASSICAL_THE_GRECO-ROMAN_WORLD_IN_CONTEMPORARY_POLITICAL_DISCOURSE

Uuden äärioikeiston innostus antiikintutkimukseen on aiheuttanut paljon päänvaivaa alan sisällä, eritoten koska sen on nähty vahvistavan kuvaa antiikintutkimuksesta takapajuisena ja elitistisenä valkoisten miesten pyrintönä. Vastareaktiona on syntynyt erilaisia aloitteita, kuten amerikkalaislähtöinen Pharos-projekti, joka pyrkii oikaisemaan antiikin kulttuurin väärinkäyttöä ja edistämään tuoreempaa kuvaa antiikin maailmasta.

Antiikin ja nykypäivän ongelmallinen suhde

Historian harrastajien keskuudessa on varsin tunnettu ilmiö että ihmiset ovat taipuvaisia kiinnostumaan historiallisista henkilöistä, ajanjaksoista ja ilmiöistä, jotka ovat lähellä heidän omaa arvomaailmaansa ja kiinnostuksen kohteitaan. Tämän ilmiön kääntöpuolena on taipumus projisoida, siirtää omia ajatuksiaan ja mieltymyksiään historiallisten hahmojen omiksi. Tämä on hyvin inhimillistä, tavataanhan menneisyydestä etsiä esimerkkejä juuri itselle tärkeistä asioista. Yleisesti ottaen uusien, itseään koskettavien näkökulmien etsiminen on tärkeä osa tieteellistä uudistumista. Vaikkapa historiassa E.P. Thompsonin kuvaukset uuden ajan alun Englannista tai kulttuurintutkimuksessa Stuart Hallin nationalismitutkimukset ponnistivat heidän omista kokemuksistaan ja poliittisesta valveutuneisuudestaan. Heidän tapauksessaan kyse oli uudenlaisien kysymysten esittämisestä ja marginalisoituneiden ihmisten näkökulmien esiin tuomisesta marxilaisen yhteiskuntatieteen innoittamana.[2]E. P. Thompsonin klassikkoteos The Making of the English Working Class (Harmondsworth: Penguin Books, 1968) aloitti kokonaisen uuden tutkimusperinteen. Stuart Hallin monimuotoisesta … Continue reading

Toisaalta on myös jo pitkään tiedostettu kuinka ilmiöiden myöhemmät tai nykypäivän ilmentymät värittävät helposti kuvaa antiikin maailmasta. Antiikin historian tutkimuksessa esimerkiksi arvostettu tutkija Moses Finley on tästä hyvä esimerkki nimenomaan vertaillessaan antiikin ja myöhemmän orjuuden historiaa.[3]Moses I. Finley, Ancient Slavery and Modern Ideology. London: Chatto & Windus, 1980.

Mutta tarjoaako uuden äärioikeiston näkemys antiikista mitään tieteellisesti uutta? Vai onko se ainoastaan kokoelma ideologisesti värittyneitä päiväunia eurooppalaisen aatehistorian romukopasta?

Rasismi ja misogynia antiikin asiana

Lyhyt katsaus äärioikeistolaisten liikkeiden antiikkia käsittelevään materiaaliin kertoo nopeasti minkälainen kuva heillä on kreikkalais-roomalaisesta sivistyksestä. Sotilaita kiiltävissä asepuvuissa, puhtaan valkoisia rakennuksia ja ruutukaavaa, ihannekuvia kurista, järjestä ja järjestyksestä. Samalla kun miesten osa on olla sotilaita ja johtajia, naisille tarjotaan yhtä perinteistä roolia kotilieden vartijoina. Tavoiteltu esteettinen vaikutelma on selvästi mukaelma fasistisen italialaisen antiikin maailman kuvituksesta.[4]Näistä ks. Helen Roche ja Kyriakos Demetriou (toim.), Brill’s Companion to the Classics, Fascist Italy and Nazi Germany, Leiden: Brill, 2017. Linkkejä äärioikeistolaiseen … Continue reading 

Kaksi asiaa tulee selkeästi esiin näissä kuvastoissa: antiikin kulttuurin ”valkoisuus” ja naisvihamielisyys. Antiikin yhteiskunnat, joina nähdään käytännössä vain Kreikka ja Rooma, esitetään yhtenäiskulttuureina, joissa valta on mieseliitillä. Naiset ja ei-valkoiset näkyvät lähinnä palvelemassa ja muissa sivurooleissa. Ei-valkoiset tulevat esiin pääasiassa viholliskuvissa, kurittomina laumoina, joiden pitäminen rajojen ulkopuolella on paitsi eliitin tehtävä myös heidän valtansa yksi oikeutus. Erityisesti amerikkalaisessa materiaalissa sanat kulttuuri, sivistys ja perintö tarkoittavat samaa kuin rotu ja erityisesti valkoinen rotu. Esimerkiksi äärioikeistolainen ja identitaarinen Identity Evropa -liike on järjestänyt mielenosoituksen Nashvillen kaupungissa sijaitsevassa Parthenonin temppelin kopiossa.[5]Ks. https://www.splcenter.org/hatewatch/2018/03/15/identity-evropa-holds-its-first-national-conference-setting-dispute-over-who-represents

Samanaikaisesti tämä yhtenäiskulttuurin kuva on myös hyvin naisvihamielinen. Osa tästä on tyypillistä haikailua aikaan jolloin ”miehet olivat miehiä ja naiset naisia”, mutta se saa ajoittain varsin kummallisia piirteitä. Kuten Donna Zuckerberg viimeaikaisessa kirjassaan osoittaa, erityisesti amerikkalaisen äärioikeiston miesaktivistisiipi on kehittänyt huomattavan viehtymyksen Ovidiukseen, jota luetaan ohjeistuksena naisten saamiseen samalla myös seksuaalista väkivaltaa oikeuttaen. Miesihanteeksi on nostettu eräänlainen itsehillintää ja rationaalisuutta korostava stoalaisuus, jolla on kuitenkin varsin vähän historiallisen kreikkalaisen tai roomalaisen stoalaisuuden kanssa.[6]Donna Zuckerbergin kirja Not all dead white men (2018) sai huomiota jopa Suomessa: https://yle.fi/uutiset/3-10512433

Pääjohtopäätöksenä tässä katsauksessa on kuitenkin se, että ns. uutta luova tieteellinen ote loistaa ainakin vielä poissaolollaan. Esimerkit on yleensä nostettu vanhentuneista yleisesityksistä, ja alkuperäismateriaalin käytöstä on hyvin vähän esimerkkejä. Nähtäväksi jää, josko tämä varsinkin Yhdysvalloissa havaittu äärioikeiston innostus antiikin historian ja klassillisten kielten opiskeluun tuottaa tulevaisuudessa tieteellisempiä tuloksia. 

Idän uhkaa päin

Äärioikeiston ihannekuva antiikista ei ole erityisen uusi ja 1900-luvun historiaan perehtyneet lukijat tunnistanevat sen aiemmat ilmentymät niin Suomessa kuin Euroopassa. 

Erilaiset totalitaristiset ja kansalliskonservatiiviset liikkeet pyrkivät sotien välisenä aikana luomaan kuvaa sotaisasta antiikin maailmasta, johon kuului olennaisena osana kamppailu sivistyksen ja barbarian välillä. Tässä pääesimerkkinä toimi usein kreikkalaisten ja persialaisten väliset sodat ja sen tapahtumat kuten Thermopylain taistelu. Valkoiset, kurinalaiset ja kunniakkaat kreikkalaiset kävivät taistoon idän valtavia barbaarilaumoja vastaan, jne jne. Kaunis on kuolla, kuten ateenalaisten laulussakin sanotaan. 

Erilaisissa Euroopan rajamaissa, kuten vaikkapa Suomessa, Unkarissa tai Kroatiassa, näihin antiikin tarinoihin tartuttiin innokkaasti oman itsekuvan luomisessa. Fasistisessa Italiassa ja Natsi-Saksassa sotaisa, rotupohjainen, hierarkisesti ja korporativistisesti järjestäytynyt antiikki, niin Kreikka kuin Rooma, luotiin  esikuviksi ja oikeutuksiksi sekä oman yhteiskunnan militarisoitumiselle, sisäisten vastustajien vaientamiselle että aggressiiviselle ulkopolitiikalle.

Vaikuttaa varsin selkeästi siltä, että nykyisessä poliittisessa polemiikissa antiikin historiasta ja kulttuurista antiikin maailma yleensä näyttäytyy jonkinlaisena sijaisnäyttämönä samaan tapaan kuin 1900-luvun alkupuoliskolla. Antiikkiviittauksilla samaistetaan oma nykypäivän yhteisö ja kuviteltu antiikin maailma. Molemmissa keskiössä on etnisesti ja kulttuurillisesti homogeeninen yhteisö, joka on sekä ulkoisen että sisäisen uhan alainen. Ulkopuolelta sitä uhkaavat etnisesti toisenlaiset viholliset, jotka pyrkivät tunkeutumaan sen alueelle, alistamaan ja orjuuttamaan. Sisäisesti sitä uhkaavat hajottavat petturit ja hölmöt, jotka ovat yhteistyössä vihollisen kanssa. 

Jos amerikkalainen äärioikeisto on tehnyt antiikki-innostuksestaan heikosti peitellyn rotukysymyksen (esimerkiksi rinnastamalla antiikin Kreikan ja Rooman sekä Etelävaltioiden orjanomistuksen), eurooppalainen keskustelu viittaa paljon nykypäivän siirtolaisuuteen myöhäisantiikin kansainvaelluksiin verrattavana ilmiönä. Ulkoa vyöryvät laumat uhkaavat tuhota meidät, on viestin ydin.[7]Esimerkkinä https://www.defendevropa.com/2019/lifestyle/this-is-why-you-need-to-read-the-classics/

Antiikin tulevaisuus?

Vuodenvaihteessa osallistuin Washingtonissa järjestettyihin antiikintutkijoiden kokoontumisajoihin, Society for Classical Studies -konferenssiin. Siellä uusoikeiston kiinnostus antiikkiin tuli esille toistuvasti. Eräs puhuja jopa kertoi kuinka hän oli esittänyt yliopiston johdolle huolensa äärioikeiston kiinnostuksesta hänen opetustaan kohtaan. Vastauksena häneltä oli kysytty, että haluaako hän klassillisten kielten kuolevan? Ilmeisesti vaihtoehtona oli joko antiikintutkimuksen lakkautus tai sen opettaminen paatuneille rasisteille. 

Ehkä oudoin tekijä tässä antiikin uusien ystävien esiinnousussa on sen täydellinen yhtymäkohtien puute nykytutkimuksen suunnan kanssa. Erilaisen roomalaisen ja kreikkalaisen kulttuurin ylistyksen sijaan antiikintutkimus on päinvastoin pyrkinyt selvittämään erilaisia toiseuksia, antiikin maailman monikulttuurisuutta ja erilaisia käsityksiä etnisyydestä, sukupuoli- ja perheroolien moninaisuutta ja aiemmin marginalisoituina pidettyjen ryhmien yllättävän aktiivista toimintaa. Samalla tavoin yhdysvaltalainen antiikintutkimus yrittää epätoivoisesti päästä eroon imagostaan valkoisen yläluokan harrasteena ja rekrytoida erilaisia vähemmistöjä edustavia professoreita ja opiskelijoita. Kuten Maijastina Kahlos kirjoittaa, varsinkin naispuoliset tutkijat ovat joutuneet erilaisen nettivainon kohteeksi yritettyään oikaista vanhentuneita käsityksiä julkisesti. Tässä on selkeästi havaittavissa kiinnostava vaikkakin ei kovin yllättävä ilmiö: kun ihannekuvat ja tosiasiat ovat ristiriidassa keskenään, hyökätään vimmatusti tosiasioita vastaan.

Ainakaan toistaiseksi ei ole ollut nähtävissä ammattitutkijoiden kovin suurta liikettä tämän uudelleenlämmitetyn valkoisen antiikin puolestapuhujiksi. Historiallisesti tämä ei ole mitenkään mahdotonta tai edes epätodennäköistä, yleensä halukas kuulijakunta löytää puhujansa ennemmin tai myöhemmin. Mene ja tiedä.

Artikkelikuva: Spartalaiset heittävät persialaiset lähettiläät kaivoon.
M. A. Barthin teoksesta ’Vorzeit und Gegenwart”, Augsbourg, 1832. Wikimedia commons.

Alaviitteet

Alaviitteet
1 Tästä on mm. viimevuotinen kirjoitus, Naoíse Mac Sweeney et al.: https://www.researchgate.net/publication/333261500_CLAIMING_THE_CLASSICAL_THE_GRECO-ROMAN_WORLD_IN_CONTEMPORARY_POLITICAL_DISCOURSE
2 E. P. Thompsonin klassikkoteos The Making of the English Working Class (Harmondsworth: Penguin Books, 1968) aloitti kokonaisen uuden tutkimusperinteen. Stuart Hallin monimuotoisesta tuotannosta on suomennettu esim.  Stuart Hall, Identiteetti. Käännös Juha Herkman ja Mikko Lehtonen. Tampere: Vastapaino, 1999
3 Moses I. Finley, Ancient Slavery and Modern Ideology. London: Chatto & Windus, 1980.
4 Näistä ks. Helen Roche ja Kyriakos Demetriou (toim.), Brill’s Companion to the Classics, Fascist Italy and Nazi Germany, Leiden: Brill, 2017. Linkkejä äärioikeistolaiseen materiaaliin emme voi lisätä, joitain esimerkkejä löytyy vaikkapa Pharos-projektin sivuilta tai alaviitteessä 1 linkatussa Naoíse Mac Sweeneyn ja kumppaneiden artikkelissa.
5 Ks. https://www.splcenter.org/hatewatch/2018/03/15/identity-evropa-holds-its-first-national-conference-setting-dispute-over-who-represents
6 Donna Zuckerbergin kirja Not all dead white men (2018) sai huomiota jopa Suomessa: https://yle.fi/uutiset/3-10512433
7 Esimerkkinä https://www.defendevropa.com/2019/lifestyle/this-is-why-you-need-to-read-the-classics/
0 Comments
Inline Feedbacks
View all comments