Papyrusten aika (kirja-arvio)

Erja Salmenkivi, Papyrusten aika. Teos 2019. Tämä kirja-arvio julkaistaan myös Suomen Egyptologisen Seuran Kirjuri-lehdessä keväällä 2020. Khelidonissa ilmestyvä versio on muutamilta osin muokattu uudelleen.


Kiehtovasti nimetty uusi suomenkielinen tietokirja kertoo niin sanotusta papyrusten vuosituhannesta, ajasta jolloin papyrus toimi kirjoitusmateriaalina kreikankielisille teksteille. Suurin osa tästä nykytutkijoille arvokkaasta tekstimassasta kirjoitettiin Egyptissä Aleksanteri Suuren valloituksen ja arabivalloituksen välissä, eli pyöristetysti 300 eaa.–700 jaa.

Papyrustutkija, FT Erja Salmenkiven teos sopii kaikille Egyptistä, Kreikasta ja Roomasta kiinnostuneille johdatukseksi hellenistisen ja roomalaisajan Egyptin historiaan, kulttuuriin ja kieliin. Se kertoo niistä yleistajuisesti poikkeuksellisen lähdemateriaalinsa – papyrusten – kautta. Salmenkivi on laatinut Papyrusten aika -teoksen palvelemaan myös opetusta: se antaa opiskelijoille perustiedot papyrologian tieteenalan saloista, ja lisäksi siinä on kattava alkuperäistekstivalikoima suomennoksineen ja selityksineen. Teos keskittyy ns. dokumentaarisiin papyruksiin. Kirjalliset papyrukset, joiden kautta meille on säilynyt antiikin kirjallisuutta – sekä aiemmin tuntematonta että muitakin reittejä tutuksi tullutta – vaatisivat oman teoksensa.

Papyrus on hauras orgaaninen kirjoitusmateriaali, jonka säilyminen Egyptin kuivassa hiekassa on osoittautunut tärkeäksi tutkijoille, koska sen säilyminen muualla on erittäin poikkeuksellista. Samanlaisia jokapäiväiseen käyttöön tarkoitettuja dokumentteja on muiden muinaisten kulttuurien parista säilynyt paljon satunnaisemmin ja paljon vähemmän. Toki meille säilyneet papyrukset edustavat vain murto-osaa siitä, mitä aikanaan tuotettiin. Papyrusten maailma kertoo ihmisten arkielämästä kahdella tasolla: yksityiskirjeet paljastavat yksityiskohtia ihmisten elämän iloista ja suruista vuosituhansien takaa ja hallinnolliset dokumentit kertovat esimerkiksi millaisia veroja maksettiin ja kuinka paljon, miten vääryyttä kokenut henkilö saattoi anoa apua viranomaisilta ja minkälaisia tietoja viranomaiset asukkaista keräsivät. Aiemmin tästä lähdemateriaalista on ollut saatavilla Henrik Zilliacuksen teos Papyrustutkimus (Gaudeamus 1974).

Papyrusten aika johdattelee lukijan ensin papyrusmateriaalin ja niissä kirjoitettujen kielien kautta Egyptin kreikkalais-roomalaisen hallintojärjestelmän pariin. Tämän jälkeen kirja kertaa hellenistisen ja roomalaisajan historiaa Egyptissä papyrustekstien valossa sekä esittelee virkamiehiä työssään ja sitä minkä tyyppisiä tekstejä papyruksilla on säilynyt. Kaiken edellä mainitun tekee eläväksi Peteimutheen tarina, jota Salmenkivi kuljettaa tekstin mukana. Peteimuthes on useista papyruksista tunnettu virkamies, kuninkaallinen kirjuri – siis historiallinen henkilö. Hänen elämästään ei oikeastaan tiedetä kovin paljon, mutta Salmenkivi luo muun papyruksista tunnetun tiedon perusteella mahdollisia tarinoita siitä, millaiseen perheeseen Peteimuthes saattoi syntyä ja minkälaisen koulutuksen hän todennäköisesti kävi läpi, sekä miten hänen työuransa eteni ja mitä hänen tehtäviinsä kuului. Kirjan lukuja on rikastettu myös alkuperäisten papyrustekstien suomennoksilla (kreikankieliset alkuperäistekstit selityksineen löytyvät kirjan loppuun sijoitetusta tekstivalikoimasta). Lisäksi on tietolaatikoita joistakin yksittäisistä kohteista, kuten esimerkiksi Egyptissä käytössä olleista kirjoitusjärjestelmistä, alkuperäisestä Sinuhen tarinasta ja Ptolemaios II:n (3. vs. eaa.) elefantinmetsästyksestä. Ennen tekstivalikoimaa sijoitetuissa kahdessa luvussa käydään läpi papyrologian tieteenalan historiaa ja tutkijan eli papyrologin tarvitsemia taitoja tekstien tulkitsemiseksi. Kirjan lopun liitteet antavat vielä täsmätietoa ajanlaskusta, mittayksiköistä, lyhenteistä, ja Egyptin jumalista.

Tekstivalikoima esittelee 26 tekstin avulla monta eri tyyppistä kirjettä, sopimusta, anomusta ja määräystä eri vuosisadoilta. Niiden avulla opiskelija voi tutustua asiakirjatyyleihin ja fraaseihin, mutta ne ovat myös jännittäviä kurkistuksia yleisempien historiallisten kehityskulkujen taakse yksittäisiin ja yksityisiin hetkiin. Esimerkkinä toimikoon teksti nro 12, joka on otsikoitu ”Riita muumiosta”. Se on kuivakka ja lyhyt kirje, jossa ylilääkäri Athenagoras pyytää ”labyrintin” pappeja luovuttamaan alaisensa Herakleideen ruumiin Aleksandriaan haudattavaksi. Herakleides oli sattunut kuolemaan matkalla Hawarassa Faijumin alueella, ja siellä paikalliset kuolintemppelin papit olivat ottaneet ruumiin haltuunsa. Ruumista oli pyydetty jo kerran aiemmin, mutta nyt ylipappi Athenagoras joutui kirjoittamaan itse ja lisäksi lähettämään kaksi miestä noutamaan ruumista Aleksandriaan. Tämä kirje kertoo, että Hawaran pyramidin yhteydessä sijaitseva Amenemhat III:n kuolintemppeli, jota Herodotos kuvaili Historiateoksessaan (2.148) labyrinttinä, oli toiminnassa vielä ensimmäisellä vuosisadalla eaa. Lisäksi se kertoo, että matkalla kuolleen henkilön ruumiin saaminen kotiin haudattavaksi ei ollut ennenkään helppoa.

Taiteilijan näkemys egyptiläisestä labyrintistä. Toni Peccaro, 2009 (CC BY-SA 4.0) Wikimedia Commons

Kreikankielisiä dokumentaarisia papyruksia on julkaistu monia kymmeniä tuhansia. Julkaisemattomiakin papyruksia eri kielillä on runsaasti eri instituutioiden kokoelmissa ympäri maailmaa. Uusia papyruslöytöjä Egyptin arkeologisilla kaivauksilla voidaan tehdä lisää milloin vain; eikä ole mahdotonta, että muualtakin Välimeren kulttuuripiirin alueelta tulee papyruslöytöjä, kuten suomalaiset hyvin tietävät Jordanian Petrasta 1993 löydetyn, professori Jaakko Frösénin johdolla tutkitun hiiltyneen papyrusarkiston myötä. Siksi on tärkeää, että suomalaisessakin korkeakoulujärjestelmässä pidetään yllä papyrologista tietotaitoa ja opetetaan opiskelijoille alan perustaidot. Laajempikin yleisö löytää papyrusten maailmasta kiehtovia tarinoita menneisyyden arkielämästä ja niiden yhteyksistä nykypäivään. Näitä kahta tehtävää Erja Salmenkiven Papyrusten aika täyttää mukaansatempaavasti ja syvällisellä asiantuntemuksella.


Artikkelikuva: Papyruskaislaa (Cyperus papyrus) Syrakusassa. Riserva Naturale Orientata Fiume Ciane. Kuva: pjt65, Wikimedia Commons (CC BY-SA 3.0)

0 Comments
Inline Feedbacks
View all comments