Tilan ja siinä esillä olevien monumenttien merkityksen voi helposti nähdä ylhäältä alaspäin suuntautuvana toimintana. Ylin valtiovalta voi pyrkiä kontrolloimaan tilaa ja sen muistoja, mutta viime kädessä tilan käyttäjät luovat ja muuttavat sen merkityksiä.
SpaceLaw-tilan-kokemus
Julkisen tilan muodoista Rooman tasavallassa ja nykyisin
Loppiaisen tapahtumat Yhdysvalloissa tuovat vahvasti esiin kysymyksen julkisen tilan luonteesta. Kongressitalon valtaus on dramaattinen hetki tasavaltalaisten instituutioiden historiassa. Tilan julkisuus ja sen eri merkitykset ilmenevät kuitenkin moninaisesti myös arkisessa todellisuudessa, esimerkiksi kävelylenkillä.
Parthenonin paluu ja politiikan rauniot
Parthenon ei ole vain rakennus, vaan jotain paljon enemmän. Kreikkalaisille se on kansallinen symboli, mutta ympäri Eurooppaa ja jopa ympäri maailmaa Parthenon merkitsee paitsi kauneutta, harmoniaa, subliimia loistoa, myös eurooppalaisen ja länsimaisen kulttuurin taidonnäytettä. Vaikka tämä symboliarvo luotiin taidehistoriassa, se on levinnyt kaikenlaiseen itsekorostukseen ja identiteetin rakentamiseen, mistä oivana esimerkkinä ovat siitä ympäri maailmaa tehdyt kopiot eli replikat.
Näin työväenluokkaa kosiskellaan viittaamalla antiikkiin: Tapaus Yhdysvaltain presidentinvaalit
Antiikin tuntemus nähdään helposti elitistisenä, mitä kansansuosiota tavoittelevat poliitikot haluavat karttaa. Mielenkiintoista onkin, että kun Yhdysvaltain suurimmat puolueet – demokraatit ja republikaanit – vahvistivat 2020 puoluekokouksissaan presidenttiehdokkaat, näyttävimmät antiikkiviittaukset tulivat poliitikoilta, jotka voimakkaasti yhdistetään työväenluokkaisiin äänestäjiin, Bernie Sandersilta ja Donald Trumpilta. Teksti on ensimmäinen osa kirjoitussarjassa ”Tilan kokemus, hallinta ja kulttuuri”, jonka Law, Governance and Space: Questioning the Foundations of the Republican Tradition -projekti tuottaa Khelidon-blogiin.