Jakaantuiko varallisuus todellakin tasaisemmin muinaisissa yhteiskunnissa kuin nykyajan valtioissa?

Helsingin Sanomat julkaisi 16.11.2017 artikkelin, joka on otsikoitu varsin kärjistävästi ”Egyptin orjakaupungin varallisuus jakautui tasaisemmin kuin Kiinassa ja Yhdysvalloissa nyt”. Kirjoitus perustuu Nature-tiedelehdessä julkaistuun artikkeliin ”Greater post-Neolithic wealth disparities in Eurasia than in North America and Mesoamerica”, jonka on tehnyt joukko tutkijoita antropologian ja arkeologian professori Timothy Kohlerin johdolla. Tutkimuksessa on käytetty asumuksen kokoa varallisuuden mittarina. Menetelmää on sovellettu myös antiikin talojen tutkimuksessa muun muassa Pompejissa ja Herculaenumissa, jotka ovat mukana – tosin hyvin pienessä sivuroolissa – myös Kohlerin ryhmän tutkimuksessa.

Helsingin Sanomat on nostanut otsikkoon tutkimusryhmän johtopäätöksen, jonka mukaan muinaisissa kulttuureissa varallisuus oli jakautunut tasaisemmin kuin nykyään Yhdysvalloissa ja Kiinassa. Itse tutkimusartikkelissa johtopäätös on laveampi ja laajempi. Siinä todetaan, että nykypäivänä monia talouksia koskeva varallisuuden epätasainen jakautuminen on huomattavasti korkeampi kuin yleisesti muinaisissa kulttuureissa. Tulos perustuu gini-kertoimiin, joita on vertailtu menneisyyden ja nykyajan välillä. Gini-kerroin on luku nollan ja yhden välillä, jolla kuvataan usein tuloeroja: mitä lähempänä luku on arvoa yksi, sitä suuremmat tuloerot ovat. Nolla taas tarkoittaisi, ettei tuloeroja ole laisinkaan. Tarkastellessani lähdemateriaaleja, joista kertoimet ovat tässä tapauksessa laskettu, minulle heräsi kysymys, voiko materiaalista vetää tällaisen johtopäätöksen?

Kohlerin ryhmän artikkeli mainitsee oman tutkimuksensa ja nyky-yhteiskuntia käsittelevien tutkimusten metodologiset erot, jotka voivat vaikuttaa vertailuun. Kuitenkin he pitävät muinaisten asuinpaikkojen ja nykyajan valtioiden gini-kertoimien eroja niin suurina, että voivat turvallisesti päätyä edellä mainittuun johtopäätökseen. Tutkimuksessa käytetyt gini-kertoimet on muinaisten yhteiskuntien osalta laskettu asumusten kokoja käyttämällä. Modernien yhteiskuntien osalta ne on taas yleisesti laskettu kotitalouksien varallisuudesta. Niihin on siis huomioitu paljon muutakin omaisuutta kuin vain asunto. Lisäksi nyky-yhteiskuntien kohdalla ei asunnosta käytetä mittarina kokoa vaan arvoa. Gini-kertoimet ovat siis laskettu eri materiaaleista, joten on kyseenalaista, voiko niitä verrata keskenään.

Helsingin Sanomien artikkelin lopussa tuodaan esille, ettei pelkästään talon koko kerro varakkuudesta ja myös rakennusmateriaalien laadun todetaan heijastavan varakkuutta. Asumuksen koko varallisuuden mittarina on muutenkin epävarma, koska se jättää huomiotta kaiken muun omaisuuden, kuten irtaimiston, rahan, maaomaisuuden ja lainat – vain muutamia esimerkkejä mainitakseni. Lisäksi arkeologinen materiaali hyvin harvoin kertoo, mitä muita kiinteistöjä talon omistajalla oli. Esimerkiksi roomalaisen talo saattoi olla toisella puolella kaupunkia kuin hänen omistamansa keramiikkapaja, mutta tästä kahden kiinteistön välisestä omistusyhteydestä on harvemmin arkeologisia todisteita.

Talon kokoon varakkuuden mittarina vaikuttavat epävarmuustekijät voisi todennäköisesti häivyttää ottamalla mahdollisimman suuren otannan – olettaen, että talon koko lopulta kertoo myös varakkuudesta. Kohlerin ryhmän otannat ovat kuitenkin pulmallisia. Niiden koot vertailtujen muinaisten asuinpaikkojen kesken näyttävät vaihtelevan todella paljon – pienimmät otannat ovat vain neljä kotitaloutta, kun suurin on jopa 30 006 – tutkijat mainitsevat kuitenkin huomioineensa tämän laskuissaan.

Casa del Fauno on Pompejin suurin talo. Se vie maapinta-alasta yli 2800 neliömetriä.
Casa del Fauno on Pompejin suurin talo. Se vie kaupungin pinta-alasta yli 2800 neliömetriä.

Ongelmallisempaa on kuitenkin, kuinka edustavia tutkimuksessa käytetyt otannat ovat. Esimerkiksi Herculaneumista on otettu 44 taloa ja Pompejista 78. Omassa tutkimuksessani olen käynyt läpi kaikki niin sanotut peristyylipuutarhat, jotka on tähän mennessä kaivettu esiin Pompejista. Taloja tutkimuksessani on reilut 220 kappaletta. Tästäkin materiaalista vaatii joko hyvää tuuria tai todella erinomaista Pompeji-tuntemusta valita 78 taloa, jotka vastaisivat hyvin kaikkia 220 taloa. Pompejissa on arvioitu olevan ainakin tuhat yksityisrakennusta, joten on vielä haastavampaa valita 78, jotka kattavasti heijastavat koko kaupunkia. On mahdollista, että pinta-alan gini-kertoimen osalta tutkimusryhmän valitsemat 78 taloa kuvaavat suhteellisen hyvin kaikkia Pompejin taloja, mutta edessä on jälleen ongelma: tutkimusryhmän työssä ei kerrota, mitkä talot otantaan on valittu. Ulkopuolisen on siis mahdotonta arvioida otannan edustavuutta.

Otannan suhteen ongelmat eivät lopu vielä tähän. Rooman valtakunnan osalta Kohlerin ryhmän tutkimuksessa ovat Pompeji ja Herculaneum, mutta nämä kaupungit yksinään eivät riitä kuvaamaan koko valtakuntaa ja sen gini-kerrointa. Kohlerin ryhmä on esittänyt Rooman valtakunnalle vaihtoehtoisen gini-kertoimen käyttämällä maanomistustietoja 12 kontekstista, joita ei tarkemmin määritellä tutkimuksessa, eikä mainita mistä lähteistä nämä maanomistustiedot tulevat. Seuraamalla artikkelin viitettä päätyy tutkimukseen, jossa näiksi 12 kontekstiksi määritellään ”roomalainen Egypti ja muita provinseja” ilman tarkentavia selityksiä – ei kovin selkeä määritelmä tämäkään. Jatkamalla eteenpäin seuraavaan viitattuun teokseen paljastuu, että alkuperäiset tiedot ovat antiikin taloushistorioitsijoiden Alan Bowmanin ja Richard Duncan-Jonesin tutkimuksista. Mainituista konteksteista seitsemän on Egyptissä, kolme Italiassa, yksi Pohjois-Afrikassa ja yksi nykyisessä Turkissa. Bowmanin ja Duncan-Jonesin alkuperäisistä tutkimuksista löytyvät lopulta myös lähteet, jotka ovat maanomistuksesta kertovia papyruksia ja piirtokirjoituksia. Vaihtoehtoinen gini-kerroin laskettuna näistä tiedoista on 0,85, joka eroaa suuresti Pompejille ja Herculaneumille lasketuista kertoimista 0,54 ja 0,52.

Katsottaessa laajemmassa perspektiivissä Pompejin ja Herculaneumin ongelmana on muun muassa, että niiden ulkopuolelle jää koko maaseutuasutus, johon kuuluivat muun muassa rikkaimman väestönosan huvilat. Lisäksi tutkimuksessa ei ole otettu huomioon Rooman kaupunkia, jossa suuri osa valtakunnan eliitistä asui. Siirryttäessä yhteiskunnallisen hierarkian toiseen päähän, orjiin, on asumuksen koko vielä ongelmallisempi mittari. Voidaan olettaa, ettei tämä väestöryhmä näy ollenkaan Kohlerin ryhmän lähdemateriaalissa. Vaikka orjat voidaankin sisällyttää kotitalous-käsitteen alle, ei talon koko kerro sen orjien varallisuudesta. Rooman valtakunnassa oli mahdollista, että orjilla oli käytännössä omisuutta – jopa taloja – mutta lopulta tämä omaisuus kuten orjakin kuuluivat lain mukaan orjan omistajalle. Vaikka lähdettäisiin teoreettisesta oletuksesta, että osa otannan taloista olisi käytännössä orjien omistamia, ovat kaupunkitaloja omistaneet orjat varmasti niin häviävän pieni ryhmä kaikista orjista, etteivät he mitenkään voi edustaa tämän väestöryhmän varallisuutta. Asuinpaikat eivät siis kuvasta koko muinaista yhteiskuntaa vaan lähinnä kaupunkitalojen omistajia. Nykyvaltioiden gini-kertoimet pyrkivät taas heijastamaan koko maan tilannetta, eivät vain osaa asukkaista. Tässä tapauksessa onkin mahdotonta verrata yksittäistä kaupunkia tai asutuskeskittymää koko valtioon.

 

Näkymä Herculaneumiin.
Näkymä Herculaneumiin.

Esitettyjen lähdeaineistojen valossa on vaikeaa uskoa tutkijoiden johtopäätökseen, että muinaisissa kulttuureissa varallisuus jakaantui tasaisemmin kuin nykyaikana Yhdysvalloissa tai Kiinassa. Se on tietenkin mahdollista, mutta johtopäätös vaatisi huomattavasti lisää tutkimusta ja lähdemateriaaleja, joissa jokainen yhteiskunnan kerros on edustavammin mukana. Jos vertailua nykyajan ja menneisyyden välillä halutaan tehdä, olisi yksi mahdollinen lähtökohta laskea gini-kertoimet nyky-yhteisöistä vain asunnon koon mukaan. Ne olisivat paremmin vertailtavissa muinaisten asuinpaikkojen tuloksiin. Lisäksi saatuja kertoimia voisi verrata koko varallisuudesta saatuihin gini-kertoimiin. Tämä ei tietenkään kerro mitään antiikin ihmisten varallisuudesta, mutta se antaisi jotain osviittaa, kuinka hyvin talon koko korreloi varallisuuden kanssa – edes nykymaailmassa.

 

Artikkelin pääkuva: Pompejin talojen raunioita. Kaikki artikkelin kuvat on ottanut Samuli Simelius.

0 Comments
Inline Feedbacks
View all comments