Keskisormen näyttäminen ja käyttäminen antiikissa

Solvaaminen lienee yhtä vanha ilmiö kuin inhimillinen kulttuuri. Keskisormen näyttäminen on klassinen esimerkki kehollisesta solvaamisesta ja vain ihmisille ominaisesta symbolisesta kommunikaatiosta. Keväällä 2021 Euroviisuissa kuudenneksi sijoittuneen suomalaisen Blind Channelin esitys herätti kiinnostusta tätä käsimerkkiä kohtaan, niinkin paljon, että kysymys eleen historiasta päätyi Helsingin Sanomien ’Lasten tiedekysymykset’ -palstalle (21.5.2021). Taidefilosofi Liisa Väisänen vastasi kysymykseen todeten, että eleessä keskisormi kuvaa penistä ja taitetut sormet kiveksiä, ja että se tunnetaan jo vuoden 300 paikkeilta ennen ajanlaskumme alkua. Väisänen myös väitti, että alun perin merkki oli positiivinen toivotus, jonka merkitys kuitenkin muuttui ikäväksi ”viimeistään keskiajalla … kun ihmisen suhtautuminen kehoon ja sen osiin muuttui”.

Käsitys merkin alkuperäisestä positiivisuudesta on kuitenkin väärä. Vaikka penis ja erilaiset fallossymbolit edustivat antiikissa positiivista voimaa, sormen näyttämiseen ei tunnu liittyneen positiivisia piirteitä, eikä sitä ainakaan käytetty hedelmällisyyden tai miehisyyden toivotuksissa. Aristofaneen komedioissa (vuoden 400 tienoilta eaa.) on kohtia, joissa sormen, todennäköisesti pikkurillin tai keskisormen, näyttäminen liittyy seksuaalisuuteen ja ainakin osin loukkaavassa merkityksessä.[1]Aristofanes, Rauha 548-549; ks. myös Pilvet 648-655; Akarnalaiset 440-444. Jo antiikin aikana Aristofaneen myöhemmät kommentaattorit yhdistivät nämä eleet erityisesti keskisormeen, anaaliseksiin sekä sormileikkeihin – ja pitivät näitä eleitä törkeinä ja solvaavina, kuten Max Nelson perinpohjaisessa artikkelissaan kertoo.[2]Max Nelson, ’Insulting middle-finger gestures among ancient Greeks and Romans’. Phoenix 71:1/2 (2017), 66-88.

Kreikkalaisessa hellenistisessä kulttuurissa keskisormen näyttäminen oli yksiselitteisen loukkaavaa. Diogenes Laertiokselta (200-luvulta ajanlaskumme ajan jälkeen) peräisin olevat anekdootit kuvaavat kuinka filosofi Diogeneen (kuoli 323 eaa.) keinovarastoon kanssaihmistensä provosoinnissa kuului myös keskisormen näyttäminen: Kun eräät Ateenaan tulleet muukalaiset halusivat nähdä kuuluisan puhujan Demostheneen, Diogenes ”näytti heille keskisormea ja sanoi: ’Tässä teille ateenalaisten oma kansankiihottaja’”. Diogenes myös sanoi, että ”useimmat ihmiset ovat sormenmitan päässä hulluudesta. Jos nimittäin kulkee keskisormi pystyssä, ihmiset luulevat hulluksi, mutta jos kulkee etusormi pystyssä, kukaan ei luule hulluksi”.[3]Diogenes Laertios 6.2.34-35, käännös Marke Ahonen, Diogenes Laertios. Merkittävien filosofien elämät ja opit. Summa 2002. Lähinnä Aristofaneen ja Diogenes Laertioksen sitaateista … Continue reading

Myös Dion Khrysostomos viittaa ensimmäisellä vuosisadalla keskisormen näyttämiseen rivona eleenä – tähän merkitykseen liittyy myös kreikkalainen sanonta, jossa ’tökätään toista nenään keskisormella’, joka viittasi seksuaalisuuteen yleensä ja anaaliseksiin erityisesti.[4]Dion Khrysostomos, Keskusteluja 33.37-38. Samoin Melampuksen nimissä kulkevan kädestä ennustamisoppaan mukaan keskisormi paljastaa pahantahtoisuuden ja loukkaukset, koska se on Kronoksen sormi, ja aivan erityisesti se ennustaa orjalle alistamista, neitseelle ahdinkoa mutta leskelle helpotusta.[5]Nelson (ks. viite 2), s. 76, joka viittaa siis teokseen Pseudo-Melampus, Peri palmon mantike [Kädestäennustamisesta], A 92. Selitys toimii samalla huonona vitsinä penetraation erilaisista vaikutuksista eri ihmisille. 

Antiikista ei löydy yhtäkään kuvaa näistä keskisormieleistä – tai sellaisia ei ainakaan vielä ole pystytty tunnistamaan. Akateemisena ilonpilaajana tässä vaiheessa on siis todettava, että vaikka seksuaalisävytteisiä sormimerkkejä antiikissa kiistämättä käytettiin, kyse ei välttämättä ollut nykykäytön mukainen ele, jossa keskisormi on pystyssä ja kädenselkämys kohti loukattavaa kohdetta. Esimerkiksi tarinassa Diogeneesta keskisormella todennäköisimmin osoitellaan ihmisiä.

Kreikkalaisessa maailmassa sormiele yhdistettiin siis anaaliseksiin, ja näin eleen merkitykseen liitetty herjaavuus tulee ymmärrettäväksi: eleellä ei toivotettu hedelmällisyyttä, vaan viitattiin siihen, että eleen kohteena oleva (mies) oli naismainen – kyseessä oli siis penetraation kohde. Kiinnostavaa kyllä, jo Erasmus Rotterdamilainen 1500-luvun alussa tulkitsi Diogeneen viestin Demostheneestä tällä tavoin pohtiessaan latinankielistä sanalaskua Medio offendere digitum, ’solvata keskisormella’.[6]Erasmus Rotterdamilainen, Adagia 2.4.68.

Roomalainen keskisormi

Jos antiikissa keskisormea saatettiin kreikassa kutsua riettaaksi (katapugôn),[7]Pollux, Onomasticon 2.184. Itse asiassa katapugôn -sanalla on tässä kaksoismerkitys: sana viittaa sekä keskisormeen että passiiviseen osapuoleen miesten välisessä seksissä, eli tässäkin … Continue reading latinassa se oli ’irstas sormi’ (digitus impudicus). Roomalaisessa maailmassa keskisormen käyttö ja näyttö olikin saman tapaista kuin kreikkalaisessa kulttuuripiirissä, ainakin kirjallisissa yhteyksissä. On mahdollista, että kyseessä olikin kulttuurillinen laina. Keskisormi itsessään oli infamis, häpeällinen. Se yhdistettiin normiseksuaalisuudesta poikkeamiseen ja erityisesti anaaliseksin kohteena olemiseen. Tässä esimerkki Martialikselta (kuoli 104 jaa.): ”Naurahan reippaasti sille joka sinua passiivihomoksi [cinaedus] haukkui, Sextilius, ja työnnä ojoon keskisormesi”.[8]Martialis, epigrammi 2.28.1-2, käännös Marja-Liisa Polkunen, Martialis. Venus, Viini ja vapaus. Epigrammeja. Otava 2000. Ks. myös epigrammi 7.70.5; Juvenalis, satiiri 10.51-53; myös … Continue reading

Kirjallisuudesta ja internetistä voi löytää yllä olevien viitteiden lisäksi useita muitakin keskisormen näyttämiseen tai käyttämiseen liitettyjä tarinoita. Näiden tarkempi yhteys varsinaisesti nyt puheena olevaan keskisormieleeseen on kuitenkin hyvin tulkinnanvarainen. Esimerkiksi Suetoniuksella (kuoli joskus vuoden 122 jaa. jälkeen) on useita mainintoja erilaisista rivoista käsieleistä, joissa ei erikseen mainita keskisormen näyttämistä.[9]Suetonius, Augustus 45.4 ja 68.1 sekä Gaius 56.2. Katso myös Historia Augusta, Heliogabalus 10.7. Seuraan tässä Nelsonia (viite 2), s. 80-82. Vaikuttaa myös siltä, että internettiin hauskoja anekdootteja kirjoittavat eivät juuri tunne antiikin kirjoittajia: tätä kirjoittaessani törmäsin esimerkiksi toistuvasti väitteeseen, että Tacitus (kuoli n. 120 jaa.) kertoisi germaanisotilaiden näyttäneen elettä hyökkääville roomalaissotilaille.[10]Ainakaan en pystynyt jäljittämään Tacitukselta tätä tietoa. Tiedon alkulähde lienee Thomas Conleyn kirja Towards a Rhetoric of Insult (Chicago, University of Chicago Press … Continue reading

Edes kaikki keskisormeen liittyvä ei myöskään automaattisesti ole yhteydessä tähän nimenomaan penikseen liittyvään eleeseen – vaikuttaa siltä, että esimerkiksi maagisissa yhteyksissä kaikenlaiset voiteet ynnä muut piti levittää nimenomaan keskisormella.[11]Persius, satiiri 2.31-34; Petronius, Satyricon 131.4.; Johannes Khrysostomos, Homiliat 1. Korinttolaiskirjeestä 12.8. Useat tutkijat ovat myös ajatelleet, että keskisormieleellä olisi ollut nimenomaan näissä yhteyksissä myös positiivista käyttöä, eli keskisormea olisi kannattanut näyttää myös pahalle silmälle estämään sen vaikutus. Antiikin lähteistä ei kuitenkaan löydy tukea tälle olettamukselle.

Kaiken kaikkiaan antiikin maailmassa keskisormen näyttäminen erityisenä eleenä oli joko uhkaus siitä, että kohteena oleva mies kohtaisi seksuaalista väkivaltaa ja tulisi häpeällisesti alistetuksi, tai vähintäänkin vihjaus siitä, että kohteena oleva mies pitäisi anaaliseksin kohteena olemisesta. Kun antiikin kreikkalainen näytti sitä miehelle, sillä ei toivotettu tälle ”paljon lapsia ja miehekästä voimaa” (Väisänen Helsingin Sanomissa), vaan kyseessä oli avoin solvaus, joka nimenomaan asetti miehisyyden kyseenalaiseksi.

Maurizio Cattelan – L.O.V.E., 2010, valkoinen Carrara-marmori (käsi) ja roomalainen travertiini (jalusta) (korkeus 11m).
Piazza Affari, Milano (kuva: Michele M.F., CC BY-SA 2.0)

Keskisormen perintö

Oppineessa kirjoittelussa niin Bysantin aikana kuin myöhemmin Länsi-Euroopassa humanistien parissa keskisormen näyttämisen merkitykset eivät ilmeisesti jääneet unholaan, mutta eleen käytöstä kansan keskuudessa ei löydy lähteitä. Se, että keskiajalla ihmiset lakkasivat näyttämästä keskisormea loukkaavana eleenä, ei myöskään johdu keskiajan kehokielteisyydestä tai katolisen kirkon moraalipolitiikasta: muita solvaavia, seksuaalimerkityksen sisältäviä ja mahdollisesti pahalta suojaavia käsimerkkejä kyllä keskiajaltakin tunnetaan. Vaikuttaakin siltä, että esimerkiksi etusormen ja keskisormen välistä pilkottava peukalonpää, ’viikuna’, on säilynyt Välimeren alueella keskeytyksettä käytössä antiikista nykypäiviin saakka – ehkä.[12]En ole tähän teeman perehtynyt enempää kuin mitä wikipedia-artikkelin satunnaiset viittaukset voivat osoittaa, ks. ’Fig sign’, luettu 24.5.2021. Joku voisi tätäkin tutkia. Sen sijaan on selvä, että esimerkiksi Agincourtin taistelulla ja englantilaisilla jousimiehillä ei ole mitään tekemistä sen kummemmin keskisormen näyttämisen kuin sen brittivastineen, käänteiseltä voitonmerkiltä näyttävän solvaavan käsieleen kanssa (’two-fingered salute’).[13]Ks. esim. Jesse Scheidflower, The F-Word (3rd ed.) (New York: Oxford University Press 2009), xii ja ’False claim: “Middle finger” gesture derives from English soldiers at … Continue reading 

Vaikuttaa siltä, että nykymaailmassa keskisormen näyttäminen tuli uudelleen käyttöön vasta aivan 1800-luvun lopussa Yhdysvalloissa. On esitetty, että nimenomaan italialaiset siirtolaiset olivat olleet tässä tradition siirtäjinä – tosin mitään tietoa tämän käsieleen käytöstä italialaistenkaan keskuudessa ei tunnu olevan, ei ainakaan jatkuvuutta myöhäisantiikkiin.[14]Ks. esim. Ira P. Robbins, ’Digitus impudicus. The middle finger and the law.’ UC Davis LawReview 41 (April 2008), p. 1415. Italialaissiirtolaisuusväitteen takana lienee Desmond Morris – … Continue reading Mutta tämä ei enää ole lainkaan niin jännittävää kuin 2500 vuotta vanhan tradition muotoutuminen ’alkuperäisestä’ penis- ja kehomyönteisyydestä keskiajan paheksunnan kautta nykypäivän mediasolvaukseksi. Vaikka hyvä tarina on aina kertomisen arvoinen, niin tiedepalstalla asiasta kysyneelle lapselle olisi voinut vastata, että jo antiikin kreikkalaiset käyttivät keskisormieleitä toisten ihmisten solvaamiseen. Silti, nykytiedon mukaan, meidän tuntemamme käsimerkki on syntynyt vasta 1800-luvun lopun Yhdysvalloissa.


Artikkelin otsikkokuva: Käärme ja linnunpesä. Käärme luikertelee Augustuksen rauhanalttarin (Ara pacis, Rooma 9 eaa.) paratiisissa. Kuva: Ville Vuolanto.

Alaviitteet

Alaviitteet
1 Aristofanes, Rauha 548-549; ks. myös Pilvet 648-655; Akarnalaiset 440-444.
2 Max Nelson, ’Insulting middle-finger gestures among ancient Greeks and Romans’. Phoenix 71:1/2 (2017), 66-88.
3 Diogenes Laertios 6.2.34-35, käännös Marke Ahonen, Diogenes Laertios. Merkittävien filosofien elämät ja opit. Summa 2002. Lähinnä Aristofaneen ja Diogenes Laertioksen sitaateista sekä näiden kommentaareissa myöhemmin antiikissa löytyy mainio online-artikkeli valikoituine teksteineen Sententiae Antiquae -blogista: How to Give the Finger in Ancient Greek (14.1.2017), luettu 24.5.2021
4 Dion Khrysostomos, Keskusteluja 33.37-38.
5 Nelson (ks. viite 2), s. 76, joka viittaa siis teokseen Pseudo-Melampus, Peri palmon mantike [Kädestäennustamisesta], A 92.
6 Erasmus Rotterdamilainen, Adagia 2.4.68.
7 Pollux, Onomasticon 2.184. Itse asiassa katapugôn -sanalla on tässä kaksoismerkitys: sana viittaa sekä keskisormeen että passiiviseen osapuoleen miesten välisessä seksissä, eli tässäkin on viittaus anaaliseksiin, Ks. H.G. Liddell, R.Scott, H.S. Jones, Greek-English Lexicon, sv.
8 Martialis, epigrammi 2.28.1-2, käännös Marja-Liisa Polkunen, Martialis. Venus, Viini ja vapaus. Epigrammeja. Otava 2000. Ks. myös epigrammi 7.70.5; Juvenalis, satiiri 10.51-53; myös anonyymi runo Priapea 56.1-2.
9 Suetonius, Augustus 45.4 ja 68.1 sekä Gaius 56.2. Katso myös Historia Augusta, Heliogabalus 10.7. Seuraan tässä Nelsonia (viite 2), s. 80-82.
10 Ainakaan en pystynyt jäljittämään Tacitukselta tätä tietoa. Tiedon alkulähde lienee Thomas Conleyn kirja Towards a Rhetoric of Insult (Chicago, University of Chicago Press 2010), s. 23. Conley ei itse anna tälle mitään lähdeviitettä.
11 Persius, satiiri 2.31-34; Petronius, Satyricon 131.4.; Johannes Khrysostomos, Homiliat 1. Korinttolaiskirjeestä 12.8.
12 En ole tähän teeman perehtynyt enempää kuin mitä wikipedia-artikkelin satunnaiset viittaukset voivat osoittaa, ks. ’Fig sign’, luettu 24.5.2021.
13 Ks. esim. Jesse Scheidflower, The F-Word (3rd ed.) (New York: Oxford University Press 2009), xii ja ’False claim: “Middle finger” gesture derives from English soldiers at the Battle of Agincourt in 1415’, Reuters 14.5.2020, luettu 24.5.2021.
14 Ks. esim. Ira P. Robbins, ’Digitus impudicus. The middle finger and the law.’ UC Davis LawReview 41 (April 2008), p. 1415. Italialaissiirtolaisuusväitteen takana lienee Desmond Morris – tarina on levinnyt BBC:n vuonna 2012 tekemän jutun myötä, jossa Morrisia siteerataan. Mitään tietoa ei tietenkään ole siitä, mistä Morris tämän käsityksen on saanut (oma arvaukseni on, että hän on vain arvellut tavan säilyneen Italiassa antiikista lähtien). Ks. D. Nasaw, ’When did the middle finger became offensive’, BBC News Magazine 6.2.2012, luettu 25.5.2021
0 Comments
Inline Feedbacks
View all comments