Khelidonin yksivuotissyntymäpäivä ja blogipostauksen pituus, vaikeus ja poliittisuus

Khelidon-blogi on ollut auki nyt vuoden ja yksi monista juttuideoista, joka toistaiseksi on jäänyt vain aikomuksen asteelle, ovat pääskyaiheiset (khelidon kr. ’pääsky’) kreikkalaiset ja roomalaiset runot mukaan lukien pääskynen kreikkalaisissa ja roomalaisessa kansanuskomuksessa, mytologiassa – ehkä myös ruokavaliossa. Pääsky on luonnonvarainen, villi lintu, joka  ei ’arastele’ meitä, se uskaltaa pesiä ihmisten asumuksissa. Tätä seikkaa muutamissa Aisopoksen (nimiin pannuissa) faabeleissa selitettiinkin (’miksi pääsky muutti asumaan ihmisten luo?’). Läheisyydestä kertoo linnulle puhelu. Pääskyä puhutellaankin muutamissa runoissa, kuten Anakreonteia-kokoelman runossa numero 10 (West). Kuvastoltaan tämä runo on kuitenkin shokeeraava, samalla kertaa sentimentaalinen että väkivaltainen:

Mitä teen kanssasi
mitä, visertelevä pääsky,
mitä sinä haluat?
Otanko kevyet siipesi ja leikkaan ne irti?
Vai katkaisenko kielesi, syvältä, kuten Tereus teki?
Miksi herätit piiskuttelullasi minut ihanasta unesta
– veit pois Bathylloksen? ^[1]Tunnetaan paremmin latinakielisellä nimellään Anacreontea. Kokoelman runot jäljittelevät 500-luvulla eaa. eläneen Anakreonin runoja, joiden aiheita olivat viininjuonnin ja poikarakastettu … Continue reading

Runossa mainittu Tereus oli raiskaajakuningas, joka leikkasi uhriltaan kielen irti, jotta tämä ei voisi paljastaa kuninkaan rikosta. Apollon muutti kielensä menettäneen tytön  pääskyseksi, joka ei laula, vaan katkonaisesti visertelee.

Kielen leikkaaminen piiskuttelevalta pääskyseltä on iljettävä kuva. Lemmikkeinä pidetyiltä luonnonvaraisilta linnuilta saatettiin leikata siivet irti ja ehkä kieletkin katkaista. Antiikin kulttuurissa, jonka perillisiä eurooppalaisina suomalaisina olemme, on esikuvalliset, mutta myös vastenmieliset piirteensä. Nämä negatiiviset piirteet ovat vaikuttaneet länsimaiseen kulttuuriin yhtä lailla kuin positiiviset. Tästä antiikin negatiivisesta perinnöstä harvemmin puhutaan juhlapuheissa tai rahoitusta hakiessa. Antti Lampinen aloittaa Khelidonissa kohtapuoliin kolmiosaisen juttusarjansa, jossa hän pohtii etnisiä stereotypioita antiikissa. Hämmästyttävää on se, miten samanlaisilla retorisilla keinoilla nykyajan rasistit operoivat kuin antiikin kuuluisat ja arvostetut puhujat. Tai onko se niin yllättävää? Suvaitsemattomuus, sovinismi ja rasismi olivat osa antiikin kulttuuria yhtä lailla kuin ajatukset ihmisten veljeydestä, sukupuolten tasa-arvosta ja ihmisen sekä muun eliökunnan välisestä jatkuvuudesta.

 Khelidonin kimmokkeena oli vuosi sitten eräs positiivinen idea, joka todellistui antiikin aikana uskonnollisena instituutiona, nimittäin asylia, turvapaikka, jossa olla suojassa väkivallalta (ks. Marjan postaus). Toiveenamme on edelleen se, että Khelidon voisi olla turvapaikka ajatuksille, joille tieteen objektiivisilla areenoilla ei oikein ole tilaa. Khelidonissa voisi ilmaista niitä tunteita, joita antiikin tekstit herättävät (kuten yllä pääsky-runon esittelyssä – väkivaltaista kuvastoa voisi toki selittää ’objektiivisesti’ pois pohtimalla kokoelman runojen pyrkimystä dionyysiseen rajojenylitykseen). Toisaalta Khelidon voisi olla nimenomaan paikka, jossa antiikin kulttuurista saisi kirjoittaa suomeksi myös sekä laajalla että tiiviillä rekisterillä – ajatellen, että lukija on jo jonkin verran perehtynyt antiikkiin eikä jokaista yksityiskohtaa tarvitse selittää.

Jatkossakin Khelidoniin voi lähettää lyhyitä päähänpälkähdyksiä, ideoita, joille ei ole käyttöä vakavammilla foorumeilla, mutta myös tekstejä tiheällä rasterilla koetellen blogipostauksen maneereja – kirjoittaa vaikeaa, vakavaa kirjoitusta alustalle, jonka odotushorisonttina – kirjallisena lajina – on keveys, henkilökohtaisuus ja lyhyys.

Mitä teen kanssasi
mitä, visertelevä pääsky?

Ei leikata Khelidonin siipiä, ei katkota Khelidonin kieltä. Blogi saa lentää keveästi, blogi saa kertoa myös lentämisen raskaudesta ja vaikeudesta.

Terveisin,
Tua ja Marja