Voiko niin sanottuja kuolleita kieliä opiskella kielikylpymetodilla? Olisiko se oikeastaan avain syvempään oppimiseen? Kirjoitus lähti liikkeelle professori Chr. Ricon (Polis-instituutti, Jerusalem) vierailusta Helsingin yliopistolla.
Keskisarja
Hevonen vailla logosta?
Äskettäin osui silmiini tutkimus, jossa hevosten osoitettiin kykenevän symboliseen kommunikaatioon. Yleinen käsitys on ollut, että ihmisen lisäksi vain muutamalla eläinlajilla, joihin hevonen ei totisesti kuulu, saattaisi aivojensa puolesta olla mahdollisuus tällaiseen kykyyn. Mitä tekemistä tällä on antiikin kanssa?
Klassikot: Thukydides, Ovidius – ja Bob Dylan
Bob Dylan sai Nobelin kirjallisuudenpalkinnon eikä tähän päivään (lokakuun viimeinen viikko) mennessä ole ilmoittanut, mitä mieltä hän siitä on. Päätin postata lyhyesti tiedon, että tämä kirjallisuuden nobelisti arvostaa (tai on sanonut arvostavansa) Thukydidestä, mutta sainkin havaita, että Ovidius on se klassikko, jolle Dylan on eniten suoranaisesti velkaa.
Maa järisee, tulivuoret purkautuvat: 24.8.79 ja 24.8.2016
Aamulla 24.8.2016 kello 3.37 heräsin Roomassa siihen, että sänkyni tärisi, kattolamppu heilui ja kaapinovet kolisivat. Se tuntui kestävän todella kauan, vaikka järistys oli ohi ehkä kymmenessä sekunnissa. Syynä oli Roomasta noin 170 km päässä tapahtunut maanjäristys, jonka vahvuus oli Richterin asteikolla 6.0. Tuntia myöhemmin tuli toinen, melkein yhtä iso järistys, joka pelotti vielä enemmän: ihminen […]
Keisari satiirikkona
Pelkkä hurmio ei kuitenkaan riitä, vaan on laskeuduttava viileään puurtamiseen. Hannu Riikosen ura on hyvä esimerkki innosta ja uurastamisesta
Carpe diem!
Horatiuksen runon 1,11 sisältämä ajatus carpe diem on niitä latinankielisiä hokemia, jonka useimmat tunnistavat: ”poimi päivä”, ”tartu hetkeen”. Horatius neuvoo ottamaan kiinni siitä, mikä on katoavaista – ihmisen aika. Elä täysillä juuri nyt! Tämä näyttää olevan Horatiuksen runon ydinsanoma; kokonaisuudessaan luettuna runo ei kuitenkaan varsinaisesti pursua elämäniloa, vaan pikemminkin alakuloa, alistumistakin.
Elokuvassa lausutaan muinaiskreikkaa, mutta mistä puhumme, kun puhumme klassillisesta sivistyksestä?
Mitä on klassillinen sivistys? Mitä se on ollut? Mikä on sen merkitys? Miten sitä välitetään sukupolvelta toiselle? Näitä asioita pohditaan Terence Rattiganin näytelmässä eropyynnön saaneen klasillisten kielten opettajan hahmon avulla.
Pyhää turvaa anomassa
Turvapaikan etsimisellä kriistilanteissa on pitkä historia. Kreikan sana asylia (ἀσυλία) tarkoittaa henkilön turvaa väkivallalta, pyhyyttä, koskemattomuutta ja paikkana nimenomaan turvapaikkaa. Useimmiten antiikin aikana tällainen paikka oli temppelialue; jos henkilö koki olevansa uhattuna, hän saattoi mennä jumalten luo suojaan, valkoiset villanauhat turvananojan merkkinä. Turvananojan koskemattomuus oli pyhä.